torstai 29. heinäkuuta 2010

Hupsis

Ensimmäinen hupsis:
Jotenkin kummallisella tavalla TAAS yksi kännykän laturin johto joutui Vauhdin suuhun ja katkesi... Sama kummallinen juttu kävi myös meidän jouluvaloille parvekkeella. Meillä on ollut parveke vähän niinkuin poissa käytöstä, koska Vauhdin aitaus on oven edessä, joten kukaan ei ole saanut aikaiseksi siirtää sieltä jouluvalojakaan pois (noloo). No nyt sit tässä yks päivä siirsin aitausta, että sain parvekkeen oven auki ja koirathan ovat sit viihtyneet siellä varsin hyvin. Varsinkin Vauhdilla on ollut siellä kivaa tekemistä. :D Toisen jouluvalon johdon se oli jo syönyt sisältä käsin, joten sillä ei nyt enää ollut niin väliä vaikka tuhosi johdon uudestaan, mutta sitä toista se ei ollut vielä kerennyt tuhoomaan sisällä, mutta tulipahan sekin asia hoidettua sit parvekkeelta käsin. Toisaalta aika kivasti ajateltu Vauhdilta, että jos kukaan ei kerta hoida niitä valoja sieltä pois, niin hän sit syö ne pois. :D

Toinen hupsis:
Ilja on mennyt oma-aloitteisesti uimaan. Ensiks se HYPPÄSI sellatteeseen melkein umpeen kasvaneeseen lammikkoon. Ei tosin kyllä varmaan tajunnut, että niiden kasvien alla on vettä, mutta komeesti ui oikein lenkin ennen kuin tuli pois vedestä.
Ja sitten eilen kun oltiin oltu treenaamassa ja mentiin jäähkälenkille järven rantaan, niin Ilja tuli ihan vapaaehtoisesti uimaan! Se on aina pitänyt tähän asti väkisin laittaa veteen ja sit on tullut sieltä äkkiä pois tai mahdolllisesti se on jopa lähtenyt karkuun, kun on ollut tarkoitus uittaa. Mutta eilen se ihan itse tuli järveen ja mä sit namin avulla vedin sen syvemmälle, että joutui vähän uimaankin. Niin loistavaa! :)

Kolmas hupsis:
Tää on aika paha... Eran kannattaa ehkä jättää lukematta... ;)
Oltiin siis eilen treenaamassa Nooran+Entin kanssa. Alunperin mun piti treenata Vauhdin kanssa, mutta kun oli oireillut jalkaansa edellisenä päivänä, tarkoitus oli treenata vain Iljan kanssa keppejä. Mulla oli kuitenkin kaikki koirat mukana, koska oltiin sen verran aamusta varattu aika, etten ollut kerennyt aamulenkittään vielä koiria. No sitten rupesi vielä paistamaan aurinko, joten mun oli pakko ottaa kaikki koirat halliin, kun en voinut jättää niitä autoon. Ja kyllähän sen sit tietää kuinka siinä kävi. Toi ykshän ei mainannut pysyä housuissaan, koska oli päässyt halliin = treenaan. Pakkohan mun oli sit senkin kanssa tehdä jotain. Ajattelin tehdä lähtö-harjoituksia, koska ne on tuottaneet meille vähän ongelmia, kun Vauhti ei millään pysyis istumassa, kun mä meen siivekkeiden toiselle puolella, saatikka jos nostan käden tai liikun. Ja se olis sellanen harjoitus, mikä ei rasittais jalkaa.
Olin jo aikaisemmin eliminoinut puomin molemmat päät, koska tunnetusti toi karkailee niille. Huomasin kyllä keinunkin, mutta se oli niin reunassa + Vauhti YLEENSÄ vaan tarjoo siinä kontaktia, ei kiipee päähän, joten en jostain syystä tehnyt sille mitään. Irrotin Vauhdin valjaista ja menin laittaan meille siivekkeitä, kun kuulin yhtäkkiä kolauksen ja kun katsoin, niin tajusin Vauhdin suorittaneen keinun ihan yksin. APUA! Kyllä pelästyin! Taas olis voinut käydä huonosti, onneks tällä kertaa oli onni matkassa! Noorakaan ei huomannut tilannetta tarpeeksi ajoissa, sen verran kuitenkin, että sanoi Vauhdin juosseen lujaa päähän asti. Vauhti ei näyttänyt olevan tilanteesta moksiskaan, vaikkei se ole vielä edes treenannut keinua kokonaisena (ollaan kyllä juostu keinun päähän , kun se on ollut lukittuna + muutamalla kerralla annettu sen laskeutua maksipöydälle, siten että oon sitä vielä hidastanutkin ja alla on ollut joku pehmusteena). Mä olin kyllä sit Vauhdinkin edestä kauhuissani! No täytyy yrittää kääntää tää positiiviseksi; onpahan se ainakin jotain oppinut, ehkä. ;) Ens kerralla siis eliminoimme myös keinun...

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Kyllä on taas sattunut ja tapahtunut

Mistähän sitä edes aloittaisi... ;)

Niinhän siinä kävi, että Vauhti joutui munuaisultraan, kun ei tuntunut antibiootti tehoavan. Koin tästä asiasta ihan hirveitä omantunnon tuskia, kun en ollut itse sitä viemässä sinne vaan jouduin laittamaan pikkusiskon poikaystävineen asialle, kun olin itse Turussa katsomassa mm-karsintoja. Yritin kyllä kaikkeni, että olisin saanut sellasen ajan, että olisin päässyt itse sen viemään, mutta seuraavat ajat menivät niin pitkälle, että oli pakko tyytyä tuohon, tulihan ell sen tekemään kuitenkin la-aamuna ylimääräisenä... Mulla olikin sit karsinnoissa tuplasti jännitettävää; itse kisat sekä Vauhdin tulokset. Kun vihdoista ja viimein sain puhelun eläinlääkäristä, lääkärin suurin huoli oli, että Vauhdin paino oli tippunut viikossa 10% painosta, 0,5kg. Ja voin sanoa, silloin jos koska tunsin itseni huonoksi omistajaksi! Kuinka en ollut huomannut noin suurta painonpudotusta!?!? Maiju kyllä yritti lohduttaa ettei se voi pitää paikkaansa... Muuten uutiset olivat hyviä; munuaisista ei löytynyt mitään kummallista, maksasta tosin jotain pientä kudosmuutosta. Ultran lisäksi Vauhdille tehtiin sitten vielä sappihappotesti selvittämään maksan toimintaa. Muutaman päivän jälkeen saatiinkin testin tulokset, ja luojan kiitos, kaikki oli kunnossa. Olen lisäksi seurannut Vauhdin painoa nyt joka-aamuisella punnituksella. Vauhdin koko pissaepisodi jäi nyt sit vähän epäselväksi. Rahaa saatiin kyllä siihen meneen ihan hirveesti, mutta onpahan ainakin koira tutkittu! :) Parin viikon päästä otetaan vielä kontrollipissanäyte ja toivotaan että se on puhdas!

Jos sit jatketaan vielä Vauhdista..huoh... Nyt meidän (tai siis Vauhdin) jalat ovat aiheuttaneet murheita. Viimeks mökillä sillä jäi toinen takajalka (vasen) portaiden väliin ja koko ruumis oli jo alemmalla portaalla. Onneks satuin just sillon olemaan vieressä, jotta sain nostettua sen pois ennenkuin enempää kerkesi sattumaan. Hetken ontui jalkaansa, mutta sitten painatti taas menemään tuttuun tapaansa. Mutta se meidän suurempi jalkamurhe sattui viikko sitten. Oltiin varattu Nooran (+Entin) kanssa Vuorelan Lotalta meille yksityistunti. Oltiin päästy Längelmäelle ja saatu lämmiteltyä koirat ja päästy halliin, kun laitoin, tai siis yritin laittaa, Vauhtia häkkiin. Se pääs karkaan häkistä ennen kuin sain oven kiinni ja hallissa vapaana oleva koira syöksyi päälle. Vauhti teki väistöliikkeen ja ilmeisesti samalla satutti jalkansa (oikea) jotenkin. Se ontui sitä ja paikallaan seistessäkään ei varannut sille kunnolla painoa. EIKÄ!!! Miten ihmeessä meille sattuu koko ajan jotain!? Niinpä Vauhti pääsi sitten Längelmäelle asti katselemaan häkistä kun Entti treenasi. No jotain hyvää, Entti ainakin pääsi treenaan kunnolla. :) Illalla ei onneksi enää ontunut jalkaansa (eikä muinakaan päivinä) ja Vauhti olikin sitten neljä päivää levossa (tai ehkä ennemminkin YRITTI olla). Tänää sitten oli kauan odotettu hetki ja meiän pentutreenit. Alkutreenit menikin tosi hyvin. Vauhti oli niin super! <3 Kunnes sitten jossain vaiheessa lopputuntia huomasin, ettei se kävele puhtaasti. :( Voi elämä!!! Ei selkeesti ontunut jalkaansa, mutta jotenkin käveli epäpuhtaasti. Siihen loppui sitten treenit. Kävelytin Vauhtia ja "ontuminen" lakkasi nopsaan ja käytiin normaalilla jäähkälenkilläkin eikä senkään aikana oireillut jalkaa mitenkään. Nyt saa jätkä olla taas muutaman päivän levossa (=meillä hajoo päät täällä).

Jos nyt sit jotain positiivistakin... :) Vauhti osallistui elämänsä ekoihin epiksiin. NPKH järjesti epikset jossa oli siivekkeistä ja putkista koostuva rata. Radalla oli 6 putkea ja 6 "hyppyä". Ennen rataa mua jännitti eniten lähtöön jääminen ja radalla pysyminen. Mutta niin vaan jätkä yllätti mut ja jäi lähtöön istumaan eikä meinannutkaan lähteä radalta. <3 Palkkasin radan puolessa välissä, koska ei olla tehty vielä noin montaa estettä peräkkäin. Yhteen kohtaan tein valssin, mutta se oli kyllä aivan totaalisen myöhässä. Parempi vaihtoehto olis ollut persjättö, mutta ei olla treenattu sitä vielä. Myös takaaleikkauksen olis voinut tehdä, mutta jostain syystä se ei käynyt edes mielessä rataantutustumisessa. Heh, mun täytyis oppia ajatteleen ei-iljamaiseen-tapaan (Iljan kanssahan mä en juuri koskaan tee takaaleikkauksia). Ja Vauhti juoksi vielä viimeisen esteen ohikin. Mutta oli kyllä niin kivaa! Tälläsiä sais olla enemmän niin pääsis just pennun kanssa treenaan noita tilanteita, ei sillä, kyllähän tässä on vielä ruhtinaallisesti aikaa kisaikään.
(videokin löytyis mutta meidän kone ei anna sitä jostain syystä ladata tänne)

Ja MM-karsinnat... Huh, meinasin taas saada sydänkohtauksen pelkästä jännityksestä (olin siis sekä la että su katsomassa). :D Jo lauantaina, erityisesti muutamien maksiohjaajien kohdalla, en melkein pystynyt hengittämään, kun jännitti niin paljon, saatikka sit sunnuntaina. Oli kyllä taas niin hieno reissu! Mä en tiedä mikä siinä on, mutta se hetki kun joukkueeseen valitut tulee juokseen radalle, saa mulle melkein kyyneleet silmiin. Viime vuoden MM-kisoissahan mä melkein itkin, kun mm. Carolina tuli kentälle juokseen. Ja mähän en oo edes koskaan jutellut ko. henkilön kanssa.
Kiitos kuitenkin kaikille karsintaseuralaisille! Kiitos Lea, Anu ja Maiju unohtumattomista matkoista! ;) Ja kiitos Noora majoituksesta!

Lauantaina Iljakin pääsee pitkästä aikaa kisaamaan. Kivaa! Orivedellä olisi luvassa kaksi starttia... Huomenna käydään ottaan Iljan kanssa vielä vähän keppejä, koska viime vkolopun epiksissä tuli keppivirhe, enkä edes muista koska meille olis niin viimeksi käynyt.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Kuukauden tauko

Näin hyvin alkoi minun blogi... Ei oo tullut päiviteltyä tätä ihan toivotulla tavalla ja niin on taas kuukausi vierähtänyt ensimmäisestä kirjotuksesta, huoh...
Kauheesti on kuitenkin mahtunut kuukauteen, ehkä vähän liikaakin.

Aloitetaanpa vaikka aksasta. 13.6. käytiin Iljan kanssa hakemassa Janakkalan kisoista tuplanolla ens vuoden SM-kisoja varten. Radat oli kyllä helpot ja agiradalla ihanneaikakin oli löysä, mutta hyppiksellä joutuikin sitten jännittämään, että keretäänkö ihanneaikaan. Mutta niin vaan pikkumusta painoi menemään ja lopputulos hyppiksellä oli -0,65. Hilkullehan se vähän meni... :D Vaikka kisareissu oli meidän osalta varsin onnistunut, painoi mieltä Tuitun huonovointisuus. SM-karkeloihin kun oli vaan viikko aikaa eikä se muutenkaan koskaan kiva ole kun toisen koira on kipeä. Mutta niin vaan Tuittu näytti mistä pienet mustat on tehty ja parantui äsämmeihin.
Ja niin päästäänkin SM-kisoihin, meidän agiuran suurimpaan tavoitteeseen. Oli kyllä niiiiin hienoa!!! Oli aivan mahtavaa osallistua Iljan kanssa noihin kisoihin. Ensimmäinen chihuahua SM-kisoissa...huikeeta! Ja kyllä, olen aivan tajuttoman ylpeä! Ekalle radalle lähdettäessää tavoitteena oli tehdä omaa hyvää suoritusta, kauden paras rata. Etukäteen tiesin jo, että ihanneaikaan ei tulla pääsemään, mutta puhdasta rataa lähdetään tekemään. Ja niin me se tehtiinkin! Radan jälkeen fiilis oli aivan sanoin kuvaamaton! Ja niin me oltiin ekan radan jälkeen sijalla 17 (33:sta koirasta). Finaalirata olikin sit meidän osalta aivan hirveetä menoa. Ekalla putkella jo keskusteltiin Iljan kanssa että kumpaan päähän siinä oikeen mennään. :D Yleensä Ilja ei tuollaisissa tilanteissa pysähdy vaan menee vaan, mutta nyt jostain syystä pysähty ja lopulta tuli oikeeseen päähän. Muutenkin meno tuntui kankealta, vaikkei se videolta katsottuna niin pahalta näyttänyt kun tuntui, mutta sitten kolmanneksi viimeisellä esteellä, putkella, meidän matka tyssäs. Väärä pää ja hylky. :( Kyllä otti päähän (ottaa edelleen)!!! Oon katsonut tuon kohdan moneen kertaan videolta, mutta mitään selkeetä siinä ei näy. Ilja oli mun fiiliksen mukaan jo tulossa väärän pään ohi, mutta ilmeisesti siinä kohtaa vilkaisen sadasosasekunniksi oikeeta päätä, jolloin Ilja sujahtaa salaman nopeesti selän takaa väärään päähän. Mutta ens vuonna uudestaan! Mikäli sikäli osallistumisoikeusvaatimukset pysyvät samana.

SM-kisojen jälkeen Ilja jäikin sitten pitkälle tauolle, niin treeneistä kuin kisoistakin. Eturauhasvaivojen takia Ilja täytyi kastroida. Nyt rupee jätkä oleen jo siinä kunnossa, että pääsee tällä viikolla treeneihin, 3,5 vkon tauon jälkeen. Elokuussa olis sitten tarkoitus kisata seuraavan kerran.

Sitten Vauhtiin. :) Mun pieni rakas energiapakkaus, joka syö koko ajan jotain, jollei nuku. Nyt on ollut apinan vuoro aiheuttaa mulle harmaita hiuksia. Kaikki alkoi, kun Vauhti pissas boksiinsa matkalla treeneihin. Se ei oo edes pikkupentuna tehtyt tuollaista ja oltiin 45min ennen lähtöä käyty pissalla. Lämmittelylenkilläkin se pissas kaks kertaa, joten tässä vaiheessa rupes soimaan mun hälytyskellot. Soitin ell ja he kehottivat tuomaan pissanäytteen. Niin minä sitten seuraavana päivänä kuljin kippo kädessä lenkillä. ;) Ei onnistunut ihan heti ekalla sekään homma. heh. Seuraavana päivänä sitten saatiin näytteen tulokset ja ph oli koholla, varsinaista bakteerikasvua ei juuri näkynyt. Lääkkeeksi antibioottia. Kun me sitten oltiin puolet kuurista syöty (n. viikko) Vauhti oireili edelleen, joten soitin taas eläinlääkäriin, että mitäs nyt. Kehottivat tuomaan koiran paikanpäälle tarkistukseen mahd. pian ja saatiinkin sitten seuraavalle aamulle aika. Lääkäri ultras ja muuta kummallista ei näkynyt kuin lonkan imusolmukkeet olivat turvonneet, mikä on merkki jostain tulehduksesta. Vauhdilta otettiin myös verikokeet. Ell epäili munuaistulehdusta ja kun kysyin, että jos ei oo se mikä muu se voi olla, ell vastasi että keskustellaan niistä sitten kun verikokeiden tulokset ovat tulleet, ei haua pelotella mua etukäteen. No, voitte vaan kuvitella minkä reaktion tämä aiheutti. Koko loppu työpäivä (käytin Vauhdin kesken työpäivän lääkärissä) menikin sitten murehtiessa. Tietysti pelkkäsin pahinta. Mutta onneksi kaikki arvot olivat normaalit. HUH! Kyllä helpotti kummasti oloa! Saatiin sitten toinen antibiootti kokeiluun ja jollei oireet helpota niin sit täytyy munuaiset ultrata. Josko nyt tuosta saataisiin sisäsiistikin, kun päästään tulehduksesta eroon...