Sunnuntaina käytiin taas Nooran ja Entin kanssa treenaamassa. Tehtiin vaan yksittäisiä juttuja, koska molemmilla oli heti alkuviikosta ratatreenit Mouhijärvellä.
Vauhti teki ensiksi lähtöharjoituksia hypyllä ja renkaalla, koska tähän meidän kaikkien aikojen ensimmäinen möllirata kaatui viikko takaperin. Otin lähtötilannetta niin että lähdin hypyn ja renkaan välistä, renkaan kohdalta sekä niin että olin jo renkaan toisella puolella vastassa. Ei mitään ongelmaa millään kerralla. Sitten pieni huilitauko ja keppien vuoro. Ja arvaatkaas mitä! Vauhti teki elämänsä ekaa kertaa kaikki 12 keppiä täysin pystyssä ja vapaana. Jee! Ekan välin hakeminen oli hankalaa, mutta täysin suoraan tullessa ei ongelmia. Ja tietenkään juuri nämä pystykepit eivät ole videolla... :(
Vauhti pääsi treenaamaan myös A:ta ihan luvan kanssa. :D Olisitte nähneet ekan kerran! Hirvee loikka harjanteen yli! Hui! Minä pelästyin ja taisi pelästyä myös apinakin, koska seuraavat toistot tuli rauhallisemmin, kuitenkin ihan ok vauhdilla. Ja mikä parasta, kontaktit oli hienot joka kerta! :) Tästä on hyvä jatkaa A.n treenausta.
Maanantai-ilta menikin sitten Mouhiksella. Rata oli tosi kiva ja saatiin hyviä pätkiä tehtyä. Vähän jouduttiin hinkkaan yhtä persjättökohtaa (kun ohjaaja oli aina myöhässä) ja käännökset valui välillä, mutta olin kyllä tosi tyytyväinen Vauhdin vireeseen ja vauhtiin. Erittäin iloinen olin yhdestä kohdasta, jossa vaan lähetin Vauhdin sivulle hypylle ja lähdin valmistelemaan valssia rinnakkaishypylle ja se suoritti joka ikinen kerta sen hypyn (siis sen mille vaan lähetin). <3 Ehkä tosiaan täytyis ruveta luottaan tohon koiraan enemmän... :) Huomaan vaan, että kun Vauhdista löytyy enemmän vauhtia kuin Iljasta, mulle iskee välillä paniikki sen kanssa radalla ja unohtelen rataa...
Mulla on huomenna vapaapäivä ja luvassa olis heti aamusta hyppytekniikkatreenit apinan ja gorillan (=Entti) kanssa. :D
Ai, niin. Noora ja Entti muuttavat kuukauden päästä Hämeenlinnaan ja me menetetään meiän vakkaritreenikaveri. :´( Kenes kanssa me sit käydään treenaamassa? :(
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Peurajahdissa
Pakko se vaan on myöntää, ei musta ole blogin pitäjäksi. Mikähän tässäkin on niin ylitsepääsemättömän vaikeeta?! Kyllä aikaa löytyy pyöriä facebookissa ja lukemassa muiden blogeja, muttei mukamas oman blogin päivittämiseen... Toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna (jos yritetään ettiä tästä asiasta jotain positiivista) on ehkä ihan hyvä, etten päivittänyt tätä aktiivisesti sillon Vauhdin pentuaikana, koska mä en varmaan ottais enää koskaan pentua. Sen verran tehokas tapaus tuo on ollut ettei kyllä ihan heti tule pentukuumetta. :D
Jospa jotain päivitystä agin osalta.
Ilja oli n.4kk kisa- ja treenitauolla ja on nyt pikkuhiljaa palaillut takaisin harrastuksen pariin. Totuus vaan on se, että apinan myötä on motivaatio treenata Iljan kanssa ollut aika laskusuhdanteessa... SM-nollia puuttuisi vielä kaksi kappaletta ja kyllä ne olisi tarkoitus saada revittyä jostain ja osallistua vielä kesän SM-karkeloihin. Katsotaan sitten syksyllä (kun Vauhtikin toivottavasti on päässyt kisakentille) kuinka käy Iljan agilityuran...
Apina on treenannut aika vaihtelevalla menestyksellä. Välillä tuntuu ettei mikään meinaa onnistua ja välillä se on niin super. Mutta sellaista se on nuoren koiran kanssa. :) Vauhdin kanssa ollaan treenattu kerran viikossa Mouhijärvellä ratatreenin merkeissä ja sit yleensä toinen kerta hyppytekniikan, yksittäisten esteiden ja tekniikan parissa Nooran ja kelpi Entin kanssa.
Sit vähän tarkempaa katsausta esteisiin:
KEPIT on ihan hyvällä mallilla. Treenataan niitä vinoilla ja vielä ne on pikkasen vinossa, mutta pujottelee jo itsenäisesti kaikki 12 keppiä. Pysyy yllättävän hyvin. Sisäänmenoja täytyis vielä treenata ahkerammin. Ei olla vielä lisätty muita esteitä.
RENGAS ok. Enemmän vaan ratatreeniin mukaan.
KEINU oli tosi hyvällä mallilla jossain vaiheessa, mutta on jostain kehittänyt itselleen keinukammon. Karkailee mielellään keinulle, mutta paniikki iskee, kun keinu lähtee laskemaan. Ollaan aloitettu keinun opettelu nyt uudestaan alusta.
A:ta ei olla vielä treenattu.
PUOMI sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Himmailee vauhtiaan turhan paljon varsinkin alasmeno-osuudella. Tehty oikeestaan vain yksittäisenä esteenä ja hetsauksen kanssa vapaana.
RIMAT ovat olleet nyt 20-25cm:ssä. Yksittäisellä esteellä ollaan tehty pikkasen korkeampaakin. Näitä olis nyt tarkoitus nostaa tasaiseen tahtiin, niin että kesäkuussa olis 40cm hallussa. ;)
Treenivideoita löytyis vaikka kuinka paljon kamerasta, mutta kukaan ei oo ladannut niitä koneelle... :D
Ja sitten otsikkoon. :D
Oltiin tänää jäällä lenkillä kaverin ja sen chihun kanssa ja yhtäkkiä koirat(=lähinnä Vauhti) rupes tuijottaan ja haukkuun metsään päin. Ihmeteltiin kaverin kanssa että mitä nyt ja tarkemmin kun tiirailtiin metsään, niin siellä oli ainakin neljä peuraa (tai jotain). Vauhtihan oli siis jo siellä metsän rajassa tarkkaan seuraamassa että mitäs eläimiä ne tuollaiset oikein on, mutta kun huusin, tuli vielä kiltisti luokse. No nami nassuun ja jatkettiin matkaa, tai siis kaikki muut jatkoivat paitsi Vauhtipa lähtikin takas. Ja nyt se lähti ihan metsään. Ja voitte vaan kuvitella, että näkikö ja kuuliko se enää mitään vaikka kuinka huusin ja vihelsin. Siellä se meni nenä maassa säntäillen ympäriinsä, kunnes lopulta hävisi jo näkyvistäkin. Voin kertoa, että iski meinaan jo pieni paniikki kun koiraa ei näkyny enää missään ja tiesin sen olevan vieraan hajun lumoissa. Päätettiin sitten kaverin kanssa palata takaisinpäin, jotta päästäis hiihtoladulle joka menee sinne metsään, mutta ei päästy kuin jonkun matkaa palaan takaisinpäin kun Vauhti ilmestyi metsän rajaan ja siitä tuli jo kutsusta luoksekin. Huh, kylläpä se taas onnistu pelästyttään mut. :D
Jospa jotain päivitystä agin osalta.
Ilja oli n.4kk kisa- ja treenitauolla ja on nyt pikkuhiljaa palaillut takaisin harrastuksen pariin. Totuus vaan on se, että apinan myötä on motivaatio treenata Iljan kanssa ollut aika laskusuhdanteessa... SM-nollia puuttuisi vielä kaksi kappaletta ja kyllä ne olisi tarkoitus saada revittyä jostain ja osallistua vielä kesän SM-karkeloihin. Katsotaan sitten syksyllä (kun Vauhtikin toivottavasti on päässyt kisakentille) kuinka käy Iljan agilityuran...
Apina on treenannut aika vaihtelevalla menestyksellä. Välillä tuntuu ettei mikään meinaa onnistua ja välillä se on niin super. Mutta sellaista se on nuoren koiran kanssa. :) Vauhdin kanssa ollaan treenattu kerran viikossa Mouhijärvellä ratatreenin merkeissä ja sit yleensä toinen kerta hyppytekniikan, yksittäisten esteiden ja tekniikan parissa Nooran ja kelpi Entin kanssa.
Sit vähän tarkempaa katsausta esteisiin:
KEPIT on ihan hyvällä mallilla. Treenataan niitä vinoilla ja vielä ne on pikkasen vinossa, mutta pujottelee jo itsenäisesti kaikki 12 keppiä. Pysyy yllättävän hyvin. Sisäänmenoja täytyis vielä treenata ahkerammin. Ei olla vielä lisätty muita esteitä.
RENGAS ok. Enemmän vaan ratatreeniin mukaan.
KEINU oli tosi hyvällä mallilla jossain vaiheessa, mutta on jostain kehittänyt itselleen keinukammon. Karkailee mielellään keinulle, mutta paniikki iskee, kun keinu lähtee laskemaan. Ollaan aloitettu keinun opettelu nyt uudestaan alusta.
A:ta ei olla vielä treenattu.
PUOMI sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Himmailee vauhtiaan turhan paljon varsinkin alasmeno-osuudella. Tehty oikeestaan vain yksittäisenä esteenä ja hetsauksen kanssa vapaana.
RIMAT ovat olleet nyt 20-25cm:ssä. Yksittäisellä esteellä ollaan tehty pikkasen korkeampaakin. Näitä olis nyt tarkoitus nostaa tasaiseen tahtiin, niin että kesäkuussa olis 40cm hallussa. ;)
Treenivideoita löytyis vaikka kuinka paljon kamerasta, mutta kukaan ei oo ladannut niitä koneelle... :D
Ja sitten otsikkoon. :D
Oltiin tänää jäällä lenkillä kaverin ja sen chihun kanssa ja yhtäkkiä koirat(=lähinnä Vauhti) rupes tuijottaan ja haukkuun metsään päin. Ihmeteltiin kaverin kanssa että mitä nyt ja tarkemmin kun tiirailtiin metsään, niin siellä oli ainakin neljä peuraa (tai jotain). Vauhtihan oli siis jo siellä metsän rajassa tarkkaan seuraamassa että mitäs eläimiä ne tuollaiset oikein on, mutta kun huusin, tuli vielä kiltisti luokse. No nami nassuun ja jatkettiin matkaa, tai siis kaikki muut jatkoivat paitsi Vauhtipa lähtikin takas. Ja nyt se lähti ihan metsään. Ja voitte vaan kuvitella, että näkikö ja kuuliko se enää mitään vaikka kuinka huusin ja vihelsin. Siellä se meni nenä maassa säntäillen ympäriinsä, kunnes lopulta hävisi jo näkyvistäkin. Voin kertoa, että iski meinaan jo pieni paniikki kun koiraa ei näkyny enää missään ja tiesin sen olevan vieraan hajun lumoissa. Päätettiin sitten kaverin kanssa palata takaisinpäin, jotta päästäis hiihtoladulle joka menee sinne metsään, mutta ei päästy kuin jonkun matkaa palaan takaisinpäin kun Vauhti ilmestyi metsän rajaan ja siitä tuli jo kutsusta luoksekin. Huh, kylläpä se taas onnistu pelästyttään mut. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)