Peurajahdissa

Pakko se vaan on myöntää, ei musta ole blogin pitäjäksi. Mikähän tässäkin on niin ylitsepääsemättömän vaikeeta?! Kyllä aikaa löytyy pyöriä facebookissa ja lukemassa muiden blogeja, muttei mukamas oman blogin päivittämiseen... Toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna (jos yritetään ettiä tästä asiasta jotain positiivista) on ehkä ihan hyvä, etten päivittänyt tätä aktiivisesti sillon Vauhdin pentuaikana, koska mä en varmaan ottais enää koskaan pentua. Sen verran tehokas tapaus tuo on ollut ettei kyllä ihan heti tule pentukuumetta. :D

Jospa jotain päivitystä agin osalta.
Ilja oli n.4kk kisa- ja treenitauolla ja on nyt pikkuhiljaa palaillut takaisin harrastuksen pariin. Totuus vaan on se, että apinan myötä on motivaatio treenata Iljan kanssa ollut aika laskusuhdanteessa... SM-nollia puuttuisi vielä kaksi kappaletta ja kyllä ne olisi tarkoitus saada revittyä jostain ja osallistua vielä kesän SM-karkeloihin. Katsotaan sitten syksyllä (kun Vauhtikin toivottavasti on päässyt kisakentille) kuinka käy Iljan agilityuran...



Apina on treenannut aika vaihtelevalla menestyksellä. Välillä tuntuu ettei mikään meinaa onnistua ja välillä se on niin super. Mutta sellaista se on nuoren koiran kanssa. :) Vauhdin kanssa ollaan treenattu kerran viikossa Mouhijärvellä ratatreenin merkeissä ja sit yleensä toinen kerta hyppytekniikan, yksittäisten esteiden ja tekniikan parissa Nooran ja kelpi Entin kanssa.

Sit vähän tarkempaa katsausta esteisiin:
KEPIT on ihan hyvällä mallilla. Treenataan niitä vinoilla ja vielä ne on pikkasen vinossa, mutta pujottelee jo itsenäisesti kaikki 12 keppiä. Pysyy yllättävän hyvin. Sisäänmenoja täytyis vielä treenata ahkerammin. Ei olla vielä lisätty muita esteitä.
RENGAS ok. Enemmän vaan ratatreeniin mukaan.
KEINU oli tosi hyvällä mallilla jossain vaiheessa, mutta on jostain kehittänyt itselleen keinukammon. Karkailee mielellään keinulle, mutta paniikki iskee, kun keinu lähtee laskemaan. Ollaan aloitettu keinun opettelu nyt uudestaan alusta.
A:ta ei olla vielä treenattu.
PUOMI sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Himmailee vauhtiaan turhan paljon varsinkin alasmeno-osuudella. Tehty oikeestaan vain yksittäisenä esteenä ja hetsauksen kanssa vapaana.
RIMAT ovat olleet nyt 20-25cm:ssä. Yksittäisellä esteellä ollaan tehty pikkasen korkeampaakin. Näitä olis nyt tarkoitus nostaa tasaiseen tahtiin, niin että kesäkuussa olis 40cm hallussa. ;)

Treenivideoita löytyis vaikka kuinka paljon kamerasta, mutta kukaan ei oo ladannut niitä koneelle... :D

Ja sitten otsikkoon. :D
Oltiin tänää jäällä lenkillä kaverin ja sen chihun kanssa ja yhtäkkiä koirat(=lähinnä Vauhti) rupes tuijottaan ja haukkuun metsään päin. Ihmeteltiin kaverin kanssa että mitä nyt ja tarkemmin kun tiirailtiin metsään, niin siellä oli ainakin neljä peuraa (tai jotain). Vauhtihan oli siis jo siellä metsän rajassa tarkkaan seuraamassa että mitäs eläimiä ne tuollaiset oikein on, mutta kun huusin, tuli vielä kiltisti luokse. No nami nassuun ja jatkettiin matkaa, tai siis kaikki muut jatkoivat paitsi Vauhtipa lähtikin takas. Ja nyt se lähti ihan metsään. Ja voitte vaan kuvitella, että näkikö ja kuuliko se enää mitään vaikka kuinka huusin ja vihelsin. Siellä se meni nenä maassa säntäillen ympäriinsä, kunnes lopulta hävisi jo näkyvistäkin. Voin kertoa, että iski meinaan jo pieni paniikki kun koiraa ei näkyny enää missään ja tiesin sen olevan vieraan hajun lumoissa. Päätettiin sitten kaverin kanssa palata takaisinpäin, jotta päästäis hiihtoladulle joka menee sinne metsään, mutta ei päästy kuin jonkun matkaa palaan takaisinpäin kun Vauhti ilmestyi metsän rajaan ja siitä tuli jo kutsusta luoksekin. Huh, kylläpä se taas onnistu pelästyttään mut. :D