Maxiorava SM-kisoissa

kuvaaja: www.kepeataival.fi

AIVAN HUIKEA VIIKONLOPPU NASTOLASSA!!! OLI KYLLÄ NIIIIN MAHTAVAA!
Huh, mistähän sitä edes aloittaisi... Meillä oli Iljan kanssa lähes täydellinen viikonloppu kisojen osalta. Mikä hienointa, päästiin joka radalla ihanneaikaan. Joukkueradalla ja hyppiksellä tehtiin nollat, finaaliradalla tuli valitettavasti 5 keinulta, mutta muuten puhdas rata.

Lauantain joukkuekisa


Nämä olivat meidän ensimmäiset joukkuekisat. Emme tosin edustaneet omaa seuraamme, vaan Harrastavia westejä. :D Joukkueemme koostui kahdesta westistä, Iljasta sekä schipperkestä. Varsinainen westijoukkue siis. :) Hirveitä vaan tälläiset joukkuekisat kun joutuu jännittään niin hirmuisesti. Täytyy jännittää sekä muiden teamin jäsenten suorituksia sekä vielä omaansa kahta kauheammin, jotta pystyy antaan joukkueellensa kaiken. Jostain syystä minua jännittikin lauantaina ihan hulluna. Jännityksen määrä oli jotain ihan käsittämätöntä ja se kyllä tuntuikin ohjauksessa radalla. Onnistuimme kuitenkin tekemään nollan. Ja mikä hienointa, myös muut joukkueen jäsenet pistivät parastaan ja niin joukkue, jolla ei ollut minkäänlaisia tulostavoitteita kisalle, sijoittui lopulta sijalle 8/54. Hyvä meidän joukkue! :) Suuren suuret kiitokset kaikille joukkueen jäsenille!

Sunnuntain yksilökisat
Hyppis


Sunnuntaina mieli oli jotenkin paljon levollisempi. Mulla oli sunnuntaina taskussa mukana pieni paperilappunen, johon olin koonnut muutaman "tsemppilauseen" (kiitokset vaan Shokkihoitoa- ja Noora Keskievari-blogeille). Luin lauseet pariin kertaan ennen ratoja, ja oikeasti, sain lauseista hirveen tsempin ja itsevarmuuden meidän tekemiseen. Tätä tapaa täytyy siis suosia jatkossakin isoissa kisoissa!
Hyppiksellä oli muutama kohta jota mietin. Mietin alussa renkaan juoksemista ulkokautta (vaihtoehtona olisi ollut valssi tai persjättö renkaan jälkeen). Rataantutustumisen jälkeen juttelin yhden tutun pienen koiran ohjaajan kanssa ja hän oli ajatellut samaa, joten tämä vahvisti suunnitelmani. Totesin itselleni, että jos päätän keretä ulkokautta, niin kyllä mä sillon kerkiän. Eikä tuossa ollutkaan sitten itse kisassa mitään ongelmaa. Toinen kohta joka mietitytti, oli keppien+putken jälkeinen hyppy. Pakkovalssit eivät oikein ole olleet mun ja Iljan juttu, joten piti miettiä tapaa ohjata kuvio toiselta puolelta, mikä tarkoitti saksalaista tuolle hypylle. Kävin tekemässä lämppähypyillä saksalaisen muutaman kerran, eikä ongelmia, joten luotto meihin oli kova. :) Mulla oli niin hyvä ja varma olo ennen rataa. Odotuskarsinassa olin kyykyssä ja Ilja seisoi polveani vasten ja totesin vaan Iljalle, että me osataan tämä. Fiilis oli sanoinkuvaamaton!

Finaalirata


Finaaliradalle lähdettiin kolmansina. Radalle lähdettäessä fiilis oli edelleen hyvä. Finaaliradoilla on aina niin mahtavaa kisata, kun kuulee vain yleisön kohahdukset ja ihastuksen huokailut. :) Keskittymisestä kertoo varmaan jotain se, etten radalla ollessa kuulenut kertaakaan mitä selostaja puhui. Jälkikäteen kyllä selvisi, että kisasinkin oravan, maxioravan kanssa. :D
Valitettavasti radalla tuli keinulta vitonen. :/ Vaikka virhe ei sinällänsä minua haitannut, otti vaan päähän että kun kerta tiedän keinun alastulon olevan meille suurin riski saada virhe, niin miksi ihmeessä en voinut käskyttää koiraa kunnolla. No tietääpähän mikä pitää treenata kuntoon. Vaikka sijoitus olisi parantunut puolella ilman tuota vitosta, on oltava tyytyväinen sijaan 30. Ei huonosti jos chihun taakse jää reilu 140 koiraa SM-kisoissa...


© Sini Lindroos 2011

Viikonlopun aikana nähtiin niin monta toinen toistaan upeampia suorituksia sekä valitettavasti myös niitä harmillisia ja karvaita virheitä. Silmät kostuivat monet kerrat viikonlopun aikana... Iiisot onnittelut kaikille mitalisteille sekä kaikille omaan suoritukseensa tyytyväisille!
Sitten vain odotteleen karsintoja (tosin turistin osassa)... :)

Apina ja kisauran korkkaus

Tämä tulee nyt vähän myöhässä, mutta kun ei vain ole aikaa niin ei ole. Onneksi on töissä aina välillä näitä yövuoroja niin kerkiää blogiakin päivitteleen. :D

Nyt se on sitten tehty! Nimittäin Vauhdin kisaura korkattu. :)
Debyytti oli aika...noh...kaaottinen... :D Odotuksia ei ollut, lähinnä pelkotiloja tiettyjen asioiden suhteen. Mutta aloitetaas alusta.
Ilmoitin Vauhdin RIMAN kisoihin, koska pidin sitä "turvallisena" paikkana aloittaa kisaura, koska kisat olisivat hallissa, jossa ei ole yleisöä/koiria kentän laidoilla. Mutta kuinkas kävikään, kun kisakirje saapui; toinen rata olisi sisällä hallissa ja toinen ulkona. APUA! Kisat oli la 11.6, eli juuri silloin kun saatiin aloittaa kisaaminen. Mietin pitkään mitä teen uran aloittamisen suhteen, koska meillä on ollut niin paljon ongelmia motivaation ja yhteisen tekemisen kanssa, eikä homma näytä/tunnu siltä miltä haluaisin. Juttelin asiasta yhden pitkäaikaisen kouluttajan kanssa ja hän sanoi että monet koirat syttyvät vasta kisaamisen kautta lajiin, eikä hän pitänyt huonona ajatuksena kisaamisen aloittamista, joten niin lähti ilmo kisoihin. :)

Jostain syystä kisat eivät itsessään jännittäneet minua yhtään. Mistä lie johtui, koska muistan kun aloitin kisaamisen Iljan kanssa, vatsa oli aivan sekaisin jo edellisenä päivänä. Nyt ei ollut mitään, edes kisa-aamuna jännitystä ei ollut ilmassa. Toki muutamien asioiden onnistuminen hiukan jännitti, mutta sellainen kokonaisvaltainen jännitys oli tipotiessään. Liekö se sit hyvä vai huono asia... Eniten mietitytti Vauhdin lähdössä pysyminen, keppien onnistuminen sekä lähteekö Vauhti ulkokentällä pois radalta. Ja kuinkas kävikään, nämä asiat onnistuivat, mutta lähes kaikki muu kosahtikin. :D Molemmilla radoilla Vauhti tuli ekan hypyn ohi, omat ajoitukset/rytmittämiset oli aivan pielessä sekä Vauhdin vauhti oli tipotiessään. Eikä kelikään ollut mikään paras kisaamiselle, +30 astetta ainakin.

Ennen ekaa rataa en uskaltanut kauheesti kiihdyttää Vauhtia, koska lähdössä pysyminen pelotti. Oli kyllä ihme, että se siellä pysyi niinkin hienosti, ottaen huomioon vapautuksen jälkeisen elämän. :D Kontaktit oli aivan pirun hitaat, mutta ehkä täytyy olla tyytyväinen, että se edes pysähtyi sinne. Ennen rataa Vauhti vielä suostui leikkimään, mutta radan jälkeen ei edes koskenut leluun, joten palkkasin sitten namilla.



Tokalle radalle lähdettäessä olin päättänyt että vaikka varastaisi lähdössä, se ei haittaisi, kunhan saataisiin vähän enemmän vauhtia. Yritin ennen rataa innostaa Vauhtia, mutta en oikein onnistunut siinä. Tokalla radalla olin päättänyt vain mennä vaikka tapahtuisi mitä, ja niinhän siellä sitten tulikin esteiden ohituksia oikein urakalla.
Yksi on kuitenkin varmaa, tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. :) Ehkä se oikea viretilakin joskus löytyy...

Pikapäivitystä

Nyt on pakko tehdä pikainen päivitys, koska lauantai on ansainnut ihan oman päivityksensä.
Paljon kaikkea on tapahtunut kuukaudessa... Tuo meidän Janakkala-Hämeenlinna-Turku vkoloppu meni loistavasti. Iljalle ei tullut nollia kisoista (oisko ollut pikkasen yliaikaa molemmilta radoilta), mutta muuten oli tosi kivaa! Kiitos Nooralle meidän majoittamisesta! Ja arvatkaas mitä Vauhti haluaa: oman kanin. :D Nooralla oli kani ja Vauhti ei voinut jättää sitä rauhaan. Se tuijotti, vinku, haukku ja vahti kania. Eipä meinannut yöstä tulla mitään, joten Elmo joutui yöksi vessaan ja niin Vauhtikin pystyi nukkumaan. Yllättävän hyvin kaikki koirat tulivat toimeen keskenään. Paitsi Entti raasu pelkäsi Iljaa. :D Ei se koko vaan se ego!
Sunnuntaina kävimme Turussa Janitan yksityistunnilla ja oli kyllä jälleen niiiin loistavaa opetusta! Ja mikä parasta, Vauhti teki hommia. Se ei ollenkaan lähtenyt haahuilemaan edellisten kertojen tapaan. Jes! Ei me hyviä oltu, mutta sillä ei ollut mitään väliä, koska Vauhti oli vaan niin super. :)

Seuraavana viikonloppuna meillä oli lauantaina Juha Ruokosen koulutus ja sunnuntaina Elina Jänesniemen. Juhan koulutus oli tosi kiva. Rata oli perjaatteessa helppo, mutta siitä löytyi paljon perusohjauksia, joita sitten hiottiin. Treeni oli just hyvä Vauhdille, tehtiin paljon pieniä treenipätkiä. Koulutuksen lopussa Juha antoi kaikille pienen palautteen ja Vauhdista sanoi mm. että haluaisi nähdä siinä enemmän sellaista raivoa. Tiedetään, mäkin haluisin! Mutta en tiedä kuinka se saadaan irti tosta. Tai ennemminkin kuinka se saadaan tohon tekemiseen...
Sunnuntain Elinan koulutus oli jotain niin mahtavaa. Pääsee kyllä mun "lempikouluttajalistalla" kärkikolmikkoon! Tuli niin paljon taas uutta asiaa ja opittavaa. Jännitin etukäteen et kuinka Vauhti käyttäytyy täysin vieraassa paikassa, että meneekö vaan haisteluksi ja haahuiluksi, mutta vielä mitä. Sehän oli hieno! :) Kotiläksyksi saatiin kontaktieste/putki erottelu. Ongelmana niissä on, että Vauhti menee kontaktille... Tietää ainakin mitä ollaan treenattu. :D

Ilja pääsi muuten sittenkin SM-joukkueeseen. Ei tosin Tamskin, vaan Harrastavien westien. :) Mahtavaa! Iso kiitos Maijulle, kun pyysi meitä. Hienoa päästä edes kerran kokemaan joukkuekisa Iljan kanssa. Yritämme tehdä parhaamme! :) Kauhee kun mua on jo ruvennut jännittämään SM-kisat... Ensi viikolla vielä jotain-pientä-kivaa-treenit ja sit vaan näytetään Nastolassa mitä osaamme. :) Pikkumusta joutui muuten parturiin ja sai kesätukan asiaankuuluvalla irokeesillä. :D Laitan kuvan myöhemmin.

Vauhti saavutti perjantaina yhden rajapyykin elämässään: 18kk tuli täyteen ja sitä myöten me ollaan kisaikäisiä. :) Jännää!

Niin miehekästä :D

Kyllähän mä olen aina tiennyt että Vauhti pitää vaatteista, mutta katsokaa nyt kuinka onnelliseksi yksi pieni VAALEANPUNAINEN harja voi toisen tehdä <3



Tätä mieltä meillä muuten oltiin pääsiäisestä ja virpojista


Ilja sai viime vkonloppuna SM-nollat kasaan! Niin siistiä! Rupes oleen jo vähän paniikki niiden kanssa ja kalenteri oli joka viikonlopun osalta täynnä suunniteltuja kisoja, mutta nyt saa hyvillä mielin pyyhkiä osan niistä pois. Ihanaa!
Mä en oikeesti tiedä mitä on tapahtunut... Ekalla radalla meidän etenemä oli tuloslapun mukaan muistaakseni 3,88 WTF?!? Siinä oli pakko olla joku laskuvirhe etenemän osalta, koska Ilja ei oo koskaan saanut noin hyviä etenemänopeuksia, eikä se edes tuntunut mun mielestä niin nopealta... Ja hyppärilläkin päästiin ihanneaikaan mikä oli mulle erittäin suuri yllätys, koska rata oli päivän viimeinen (kolmas) ja rimat oli täydessä korkeudessa ja oli tosi lämmin keli. Okei, ihanneaika oli laskettu 3,5 etenemällä, mutta silti. Me päästään yleensä juuri ja juuri ihanneaikaan tolla etenemällä jos rata on ollut täysin puhdas (ja rimat 30cm:ssä). Onko musta tullut vaan niin vauhtisokee Iljan suhteen Vauhdin myötä vai onko se nyt oikeesti hyvässä iskussa...? Joka tapauksessa aivan loistavaa, että se rupee oleen hyvässä kisakunnossa piiitkän talvitauon jälkeen. Harmi vaan, että meillä on niin vähän nollia tänä vuonna, ettei niillä ole mitään asiaa Tamskin SM-joukkueeseen. :( Viime vuonnahan hakusysteemi joukkueeseen oli vähän erilainen ja meitä ei huolittu joukkueeseen, koska ihanneaikaan pääseminen on aina vähän hilkulla vaikka meno onkin yleensä aika varmaa. Ja kuinkas viime vuonna kävikään; Ilja oli Tamskin mineistä parhaiten pärjännyt koira... Kyllä sillon otti päähän, kun ei päästy joukkueeseen! Ja nyt kun hakusysteemi muuttui oikeesti tasapuoliseksi ja reiluksi (tulokset ratkaisevat), me ollaan kisattu niin vähän, ettei meillä ole mitä luultavammin tarpeeksi nollatuloksia joukkueeseen pääsyn kannalta (tästähän voi syyttää vain ja ainoastaan itseään). Tämän vuoden SM-kisojen piti olla Iljan viimeiset, mutta ehkä meiän täytyy yrittää nyt sit vielä vuoden päästä uudestaan ja yrittää kasata enemmän nollia. :) Ilja tulee siis luultavasti saamaan vielä ainakin yhden aktiivisen kisakauden... ;)

Meillä on aivan huippu viikonloppu jälleen edessä. Huomenna mennään Iljan kanssa kisaan Janakkalaan ja siitä Nooralle Hämeenlinnaan yöksi. Sunnuntaina lähdemme teinien kanssa Turkuun treenaamaan Janitan tunnille. Su aamulla olis tarkoitus käydä tarkastamassa vähän miltä ykkösten radat näyttävät... ;)

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Ai niin, musta tuli muuten tänää ensimmäistä kertaa täti. <3 Ihanaa!

Kevättä rinnassa

Kevät <3 Niin ihanaa kun päivät lämpenee ja vielä illallakin on valoisaa. Ja se fiilis kun näkee ensimmäiset hiirenkorvat puissa... Ihanaa!
Mutta niin näköjään nauttii keväästä joku muukin... Vauhti on ruvennut lenkeillä merkkauksen jälkeen kuopiin (en tiedä miks sitä pitäisi kutsua) :D Lopputalvesta se teki ton pari kertaa, mutta nyt päivien lämmettyä, sitä tapahtuu melkein joka lenkillä. Huono vaan, että sen kuopimiset on sen verran voimakkaita, että chihut saa varoa joutumasta tulilinjalle.

Kauheesti on tapahtunut viime päivityksen jälkeen.
Käytiin Janitan yksärillä Turussa Hannan ja Ihq:n kanssa. Tällä kertaa me päästiin jopa eteneenkin radalla. Jee! Olin asettanut tavoitteeksi päästä viisi ensimmäistä estettä ja ne onnistuikin yllättävän hyvin. Jopa siinä ollut aika paha pituuden leijeröinti onnistui hienosti. Tehtiin myös paria muutakin pätkää. Vauhti oli paljon paremmin kuulolla kuin aikaisemmilla kerroilla, tosin johtui varmaankin siitä että Janita kehui niin äänekkäästi Vauhtia koko ajan, että siitä oli varmaan kannattavampaa tehdä jotain meiän kanssa kuin painella omia reittejään kentällä. Taas tuli ohjaajalle noottia kehumisesta... Mikä kumma siinä on että täytyy jännittää muita niin paljon, että unohtuu koiran kehuminen (tai sit ei muka kehtaa)... Varsinkin kun Vauhti ei toimi kunnolla vieraissa paikoissa, niin tarvis siellä extrakehumista. No josko ens kerralla... Muuten saatiin vinkkejä irtoomiseen/lähettämiseen ja opittiin Kabai-sokkari. Ja ehdottomasti paras neuvo oli: JOKA KERTA PITÄISI RAKASTUA AGILITYYN UUDESTAAN!!!
Seuraavana päivänä olis ollut epikset, mutta päätinkin varata hallin illaksi ja mennä rakastuun agilityyn uudestaan. :)

Pääsiäisviikolla meillä oli Zeljko Goran koulutus Espoossa. PIKKASEN jännitti englanniksi tapahtuva koulutus, mutta hengissä selvittiin. :) Vauhdilla oli taas ihan eri meininki kuin normi treeneissä. :/ Lelut ei oikein kiinnostaneet, eikä oikein agilitykään ja Vauhti oli....no hidas... Jos haetaan positiivista, niin ei sentäs lähtenyt haistelemaan. :) Nyt tuli kehua äänekkäästä kehumisesta, mutta radalla olisi saanut kuulua enemmän ääntä. Tekninen osaaminen oli ihan hyvin kunnossa, mutta saatiin neuvoksi keskittyä lyhyisiin vauhtia kasvattaviin pätkiin (paljon siis putkia). Olipa kiva nähdä myös Eraa ja Jenniä! <3

Meneeköhän tuo ajan kanssa ohi, että uudessa paikassa lelut eikä agility ole oikein mitään, vai pitääkö mun käydä uudessa kisa-/treenipaikassa eka miljoona kertaa, ennenkuin saadaan normimeininki sinne...? Koulutuksetkin menee toisaalta vähän hukkaan, kun tuo koira on siellä ihan erilainen. No toukokuun lopussa meillä on omalla hallilla ulkopuolinen koulutus, joten sitten nähdään johtuuko se paikasta vai mun jännittämisestä.

Pitkäperjantaina oli Lempäälässä Vappu Alatalon pitämä 8 tuntinen Psyykkinen valmentautuminen koiraurheilussa-luento. Paljon tuli ajateltavaa, mm. mietittyä mun ja Vauhdin tulevaisuuden tavoitteita... Iljan kanssa meno on niin varmaa ja tuttua, etten koe luennon annista olevan apua meille, mutta Vauhdin kanssa tulee luennon anti varmasti enemmän kuin tarpeeseen. :)

Iljakin pääsi pääsiäisenä pitkästä aikaa kisaamaan. Oltiin Janakkalassa kahdella agiradalla, joista molemmista puhtaat radat, mutta 0,6sek yliaikaa. Voi että kun ottaa päähän! Meiltähän puuttuu Iljan kanssa vielä kaksi sm-nollaa, joten oli vähän turhan lähellä ne. Tuomarina oli Minna Räsänen, jonka radoilla ei olla aikaisemmin oltu, mutta mä kyllä tykkäsin. Sopivasti haastetta, mutta sai myös painattaa.

Tänään käytiin treenaamassa jälleen Nooran ja Entin kanssa. Vauhdin treeni koostui hyppytekniikasta, puomista, keinusta, kepeistä sekä viskileikkauksesta.

Mikä viikonloppu!

Mulla oli siis niin kiva viikonloppu! :) Perjantai oli jo töistä vapaa ja sillon oli ohjelmassa vähän treenailuja, Hulluja Päiviä sekä mummulla käynti. Treeneissä meinas taas mennä hermot ihan totaalisesti tohon yhteen. Alkutreenit meni taas vaan haahuiluksi, mutta loppua kohti saatiin apinan aivotkin taas mukaan ja sitä myöten myös ihan hyviä toistoja tehtyä. Hyppytekniikkatreeneissä se keskittyy touhuun ihan eri tavalla ja on miljoonakertaa paremmin kuulolla, mistälie johtuu? Myös keinulla saatiin hyviä toistoja tehtyä. Ongelmaksi siinä meinasi vaan muodostua se, että kun päätettiin että nyt lopetetaan, Vauhti kerkesi aina uudestaan karkaamaan keinulle. Tuli siis tehtyä muutama ylimääräinen toisto... :D

Mutta sitten itse viikonloppuun. :) Lauantaina vein pikkukoirat aamusta siskolle hoitoon ja lähdin kohti Inkoota, Vauhdin kasvattajaa. Pitkälle en päässyt, kun ensimmäinen pysähdys oli jo Lempäälässä, jossa oli seuramme järjestämä Anja Lehtiön koulutus. Sitä jäin hetkeksi seuraamaan. Kyllä harmitti, että se oli suunnattu vain kolmosluokkalaisille, koska tykkään tosi paljon Anjan tavasta kouluttaa. Olisi ollut kiva osallistua Vauhdinkin kanssa.
Sitten joskus iltapäivällä päästiin viimein Inkooseen ja voi että oli kiva nähdä Eraa ja sen koiralaumaa sekä tietenkin niitä neljää Vauhdin (puoli)sisarusta. <3 Oliko hei vähän sulosia! Oli tosi kiva myös että Era näki Vauhtia vähän enemmän. Vauhti ei ollut paljon yhtään kiinnostunut pennuista, vaikka niin luulin, mutta oma äiti kyllä sai huomiota sitäkin enemmän. :D Sori Hymy! Iso kiitos vielä Eralle!

Vauhti ja Hymy-äiti


Vauhti korvakarvakäsittelyssä :D


Eralta matka jatkui Helsingin keskustaan hyvälle ystävälle, jossa oltiin yötäkin. Vauhti oli onneksi niin väsynyt äitinsä jahtaamisesta, että nukkui koko illan. :)Varsin hieno citykoira se muutenkin oli, kakkasi mm. jonkun hienostoravintolan pääovien eteen (onneksi su aamuna, jolloin se oli kiinni). :D
Sunnuntaina käytiin vielä kotimatkalla Jennalla ihastelemassa Hanin ja Shokin pentuja. En olekaan vielä koskaan nähnyt niin nuoria shelttipentuja. Jennallekin iso kiitos kun saatiin tulla. :)
Niin ja tulihan Vauhdille sunnuntaina myös vuosi ja 4kk täyteen. Se olis enää 2kk kisaikään... Hui!

Maanantaina Vauhdilla oli Laioksen käsittely ja saatiin viimein puhtaat paperit. Loistavaa! Tää oli nyt kolmas kerta kun siellä käytiin. Tarkoitus olisi mennä seuraavan kerran joskus elokuun alussa. Illalla Ilja pääsikin sitten tuurailemaan Vauhtia Mouhistreeneihin. Ja meinas kuolema tulla. :D Mulla alkoi kauhee räkätauti ja mittasinkin pariin kertaan ennen treenejä kuumetta, mutta kun ei ollut, niin treeneihin vaan. Ei ollut ehkä paras idea. :D Rata oli 25 estettä pitkä ja ekasta kierroksesta selvisin vielä suht hengissä, mutta tokalla kierroksella Marko sanoi, että tehdään nollatreeninä ja kolme yritystä. Eka yritys kosahti jo esteelle 8, kielto putkelta. Toka yritys kosahti esteelle 21, kun jalat oli jo ihan maitohapoilla ja olis pitänyt tehdä puomin jälkeen persjättö ja olin aivan totaalisen myöhässä, jollain peitin takaakierrettävän esteen ja Ilja luki viereisen esteen. Ennen vikaa yritystä Marko varoitteli että oksennuksesta tulee sitten 10€ sakko, lupasivat sentään kantaa mut ulos jos pyörryn. :) Vikalle yritykselle lähdettäessä tuntui että jalat ei liiku enää minnekään, mutta niin vaan tehtiin rata nollana läpi. Huh! Rääkki kyllä näkyi seuraavana aamuna, olo oli kuin katujyrän alle jääneellä ja oli pakko soittaa töihin, että oon kipeenä. Nyt sit yritetään saada itsemme pejantaiksi kuntoon, koska sillon olisi luvassa Janitan koulutus Turussa ja sinnehän mennään vaikka pää kainalossa. :)

Apina treenaamassa

Sunnuntaina käytiin taas Nooran ja Entin kanssa treenaamassa. Tehtiin vaan yksittäisiä juttuja, koska molemmilla oli heti alkuviikosta ratatreenit Mouhijärvellä.
Vauhti teki ensiksi lähtöharjoituksia hypyllä ja renkaalla, koska tähän meidän kaikkien aikojen ensimmäinen möllirata kaatui viikko takaperin. Otin lähtötilannetta niin että lähdin hypyn ja renkaan välistä, renkaan kohdalta sekä niin että olin jo renkaan toisella puolella vastassa. Ei mitään ongelmaa millään kerralla. Sitten pieni huilitauko ja keppien vuoro. Ja arvaatkaas mitä! Vauhti teki elämänsä ekaa kertaa kaikki 12 keppiä täysin pystyssä ja vapaana. Jee! Ekan välin hakeminen oli hankalaa, mutta täysin suoraan tullessa ei ongelmia. Ja tietenkään juuri nämä pystykepit eivät ole videolla... :(
Vauhti pääsi treenaamaan myös A:ta ihan luvan kanssa. :D Olisitte nähneet ekan kerran! Hirvee loikka harjanteen yli! Hui! Minä pelästyin ja taisi pelästyä myös apinakin, koska seuraavat toistot tuli rauhallisemmin, kuitenkin ihan ok vauhdilla. Ja mikä parasta, kontaktit oli hienot joka kerta! :) Tästä on hyvä jatkaa A.n treenausta.

Maanantai-ilta menikin sitten Mouhiksella. Rata oli tosi kiva ja saatiin hyviä pätkiä tehtyä. Vähän jouduttiin hinkkaan yhtä persjättökohtaa (kun ohjaaja oli aina myöhässä) ja käännökset valui välillä, mutta olin kyllä tosi tyytyväinen Vauhdin vireeseen ja vauhtiin. Erittäin iloinen olin yhdestä kohdasta, jossa vaan lähetin Vauhdin sivulle hypylle ja lähdin valmistelemaan valssia rinnakkaishypylle ja se suoritti joka ikinen kerta sen hypyn (siis sen mille vaan lähetin). <3 Ehkä tosiaan täytyis ruveta luottaan tohon koiraan enemmän... :) Huomaan vaan, että kun Vauhdista löytyy enemmän vauhtia kuin Iljasta, mulle iskee välillä paniikki sen kanssa radalla ja unohtelen rataa...

Mulla on huomenna vapaapäivä ja luvassa olis heti aamusta hyppytekniikkatreenit apinan ja gorillan (=Entti) kanssa. :D
Ai, niin. Noora ja Entti muuttavat kuukauden päästä Hämeenlinnaan ja me menetetään meiän vakkaritreenikaveri. :´( Kenes kanssa me sit käydään treenaamassa? :(

Peurajahdissa

Pakko se vaan on myöntää, ei musta ole blogin pitäjäksi. Mikähän tässäkin on niin ylitsepääsemättömän vaikeeta?! Kyllä aikaa löytyy pyöriä facebookissa ja lukemassa muiden blogeja, muttei mukamas oman blogin päivittämiseen... Toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna (jos yritetään ettiä tästä asiasta jotain positiivista) on ehkä ihan hyvä, etten päivittänyt tätä aktiivisesti sillon Vauhdin pentuaikana, koska mä en varmaan ottais enää koskaan pentua. Sen verran tehokas tapaus tuo on ollut ettei kyllä ihan heti tule pentukuumetta. :D

Jospa jotain päivitystä agin osalta.
Ilja oli n.4kk kisa- ja treenitauolla ja on nyt pikkuhiljaa palaillut takaisin harrastuksen pariin. Totuus vaan on se, että apinan myötä on motivaatio treenata Iljan kanssa ollut aika laskusuhdanteessa... SM-nollia puuttuisi vielä kaksi kappaletta ja kyllä ne olisi tarkoitus saada revittyä jostain ja osallistua vielä kesän SM-karkeloihin. Katsotaan sitten syksyllä (kun Vauhtikin toivottavasti on päässyt kisakentille) kuinka käy Iljan agilityuran...



Apina on treenannut aika vaihtelevalla menestyksellä. Välillä tuntuu ettei mikään meinaa onnistua ja välillä se on niin super. Mutta sellaista se on nuoren koiran kanssa. :) Vauhdin kanssa ollaan treenattu kerran viikossa Mouhijärvellä ratatreenin merkeissä ja sit yleensä toinen kerta hyppytekniikan, yksittäisten esteiden ja tekniikan parissa Nooran ja kelpi Entin kanssa.

Sit vähän tarkempaa katsausta esteisiin:
KEPIT on ihan hyvällä mallilla. Treenataan niitä vinoilla ja vielä ne on pikkasen vinossa, mutta pujottelee jo itsenäisesti kaikki 12 keppiä. Pysyy yllättävän hyvin. Sisäänmenoja täytyis vielä treenata ahkerammin. Ei olla vielä lisätty muita esteitä.
RENGAS ok. Enemmän vaan ratatreeniin mukaan.
KEINU oli tosi hyvällä mallilla jossain vaiheessa, mutta on jostain kehittänyt itselleen keinukammon. Karkailee mielellään keinulle, mutta paniikki iskee, kun keinu lähtee laskemaan. Ollaan aloitettu keinun opettelu nyt uudestaan alusta.
A:ta ei olla vielä treenattu.
PUOMI sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Himmailee vauhtiaan turhan paljon varsinkin alasmeno-osuudella. Tehty oikeestaan vain yksittäisenä esteenä ja hetsauksen kanssa vapaana.
RIMAT ovat olleet nyt 20-25cm:ssä. Yksittäisellä esteellä ollaan tehty pikkasen korkeampaakin. Näitä olis nyt tarkoitus nostaa tasaiseen tahtiin, niin että kesäkuussa olis 40cm hallussa. ;)

Treenivideoita löytyis vaikka kuinka paljon kamerasta, mutta kukaan ei oo ladannut niitä koneelle... :D

Ja sitten otsikkoon. :D
Oltiin tänää jäällä lenkillä kaverin ja sen chihun kanssa ja yhtäkkiä koirat(=lähinnä Vauhti) rupes tuijottaan ja haukkuun metsään päin. Ihmeteltiin kaverin kanssa että mitä nyt ja tarkemmin kun tiirailtiin metsään, niin siellä oli ainakin neljä peuraa (tai jotain). Vauhtihan oli siis jo siellä metsän rajassa tarkkaan seuraamassa että mitäs eläimiä ne tuollaiset oikein on, mutta kun huusin, tuli vielä kiltisti luokse. No nami nassuun ja jatkettiin matkaa, tai siis kaikki muut jatkoivat paitsi Vauhtipa lähtikin takas. Ja nyt se lähti ihan metsään. Ja voitte vaan kuvitella, että näkikö ja kuuliko se enää mitään vaikka kuinka huusin ja vihelsin. Siellä se meni nenä maassa säntäillen ympäriinsä, kunnes lopulta hävisi jo näkyvistäkin. Voin kertoa, että iski meinaan jo pieni paniikki kun koiraa ei näkyny enää missään ja tiesin sen olevan vieraan hajun lumoissa. Päätettiin sitten kaverin kanssa palata takaisinpäin, jotta päästäis hiihtoladulle joka menee sinne metsään, mutta ei päästy kuin jonkun matkaa palaan takaisinpäin kun Vauhti ilmestyi metsän rajaan ja siitä tuli jo kutsusta luoksekin. Huh, kylläpä se taas onnistu pelästyttään mut. :D