Tämä tulee nyt vähän myöhässä, mutta kun ei vain ole aikaa niin ei ole. Onneksi on töissä aina välillä näitä yövuoroja niin kerkiää blogiakin päivitteleen. :D
Nyt se on sitten tehty! Nimittäin Vauhdin kisaura korkattu. :)
Debyytti oli aika...noh...kaaottinen... :D Odotuksia ei ollut, lähinnä pelkotiloja tiettyjen asioiden suhteen. Mutta aloitetaas alusta.
Ilmoitin Vauhdin RIMAN kisoihin, koska pidin sitä "turvallisena" paikkana aloittaa kisaura, koska kisat olisivat hallissa, jossa ei ole yleisöä/koiria kentän laidoilla. Mutta kuinkas kävikään, kun kisakirje saapui; toinen rata olisi sisällä hallissa ja toinen ulkona. APUA! Kisat oli la 11.6, eli juuri silloin kun saatiin aloittaa kisaaminen. Mietin pitkään mitä teen uran aloittamisen suhteen, koska meillä on ollut niin paljon ongelmia motivaation ja yhteisen tekemisen kanssa, eikä homma näytä/tunnu siltä miltä haluaisin. Juttelin asiasta yhden pitkäaikaisen kouluttajan kanssa ja hän sanoi että monet koirat syttyvät vasta kisaamisen kautta lajiin, eikä hän pitänyt huonona ajatuksena kisaamisen aloittamista, joten niin lähti ilmo kisoihin. :)
Jostain syystä kisat eivät itsessään jännittäneet minua yhtään. Mistä lie johtui, koska muistan kun aloitin kisaamisen Iljan kanssa, vatsa oli aivan sekaisin jo edellisenä päivänä. Nyt ei ollut mitään, edes kisa-aamuna jännitystä ei ollut ilmassa. Toki muutamien asioiden onnistuminen hiukan jännitti, mutta sellainen kokonaisvaltainen jännitys oli tipotiessään. Liekö se sit hyvä vai huono asia... Eniten mietitytti Vauhdin lähdössä pysyminen, keppien onnistuminen sekä lähteekö Vauhti ulkokentällä pois radalta. Ja kuinkas kävikään, nämä asiat onnistuivat, mutta lähes kaikki muu kosahtikin. :D Molemmilla radoilla Vauhti tuli ekan hypyn ohi, omat ajoitukset/rytmittämiset oli aivan pielessä sekä Vauhdin vauhti oli tipotiessään. Eikä kelikään ollut mikään paras kisaamiselle, +30 astetta ainakin.
Ennen ekaa rataa en uskaltanut kauheesti kiihdyttää Vauhtia, koska lähdössä pysyminen pelotti. Oli kyllä ihme, että se siellä pysyi niinkin hienosti, ottaen huomioon vapautuksen jälkeisen elämän. :D Kontaktit oli aivan pirun hitaat, mutta ehkä täytyy olla tyytyväinen, että se edes pysähtyi sinne. Ennen rataa Vauhti vielä suostui leikkimään, mutta radan jälkeen ei edes koskenut leluun, joten palkkasin sitten namilla.
Tokalle radalle lähdettäessä olin päättänyt että vaikka varastaisi lähdössä, se ei haittaisi, kunhan saataisiin vähän enemmän vauhtia. Yritin ennen rataa innostaa Vauhtia, mutta en oikein onnistunut siinä. Tokalla radalla olin päättänyt vain mennä vaikka tapahtuisi mitä, ja niinhän siellä sitten tulikin esteiden ohituksia oikein urakalla.
Yksi on kuitenkin varmaa, tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. :) Ehkä se oikea viretilakin joskus löytyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti