keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Maxiorava SM-kisoissa


kuvaaja: www.kepeataival.fi

AIVAN HUIKEA VIIKONLOPPU NASTOLASSA!!! OLI KYLLÄ NIIIIN MAHTAVAA!
Huh, mistähän sitä edes aloittaisi... Meillä oli Iljan kanssa lähes täydellinen viikonloppu kisojen osalta. Mikä hienointa, päästiin joka radalla ihanneaikaan. Joukkueradalla ja hyppiksellä tehtiin nollat, finaaliradalla tuli valitettavasti 5 keinulta, mutta muuten puhdas rata.

Lauantain joukkuekisa


Nämä olivat meidän ensimmäiset joukkuekisat. Emme tosin edustaneet omaa seuraamme, vaan Harrastavia westejä. :D Joukkueemme koostui kahdesta westistä, Iljasta sekä schipperkestä. Varsinainen westijoukkue siis. :) Hirveitä vaan tälläiset joukkuekisat kun joutuu jännittään niin hirmuisesti. Täytyy jännittää sekä muiden teamin jäsenten suorituksia sekä vielä omaansa kahta kauheammin, jotta pystyy antaan joukkueellensa kaiken. Jostain syystä minua jännittikin lauantaina ihan hulluna. Jännityksen määrä oli jotain ihan käsittämätöntä ja se kyllä tuntuikin ohjauksessa radalla. Onnistuimme kuitenkin tekemään nollan. Ja mikä hienointa, myös muut joukkueen jäsenet pistivät parastaan ja niin joukkue, jolla ei ollut minkäänlaisia tulostavoitteita kisalle, sijoittui lopulta sijalle 8/54. Hyvä meidän joukkue! :) Suuren suuret kiitokset kaikille joukkueen jäsenille!

Sunnuntain yksilökisat
Hyppis


Sunnuntaina mieli oli jotenkin paljon levollisempi. Mulla oli sunnuntaina taskussa mukana pieni paperilappunen, johon olin koonnut muutaman "tsemppilauseen" (kiitokset vaan Shokkihoitoa- ja Noora Keskievari-blogeille). Luin lauseet pariin kertaan ennen ratoja, ja oikeasti, sain lauseista hirveen tsempin ja itsevarmuuden meidän tekemiseen. Tätä tapaa täytyy siis suosia jatkossakin isoissa kisoissa!
Hyppiksellä oli muutama kohta jota mietin. Mietin alussa renkaan juoksemista ulkokautta (vaihtoehtona olisi ollut valssi tai persjättö renkaan jälkeen). Rataantutustumisen jälkeen juttelin yhden tutun pienen koiran ohjaajan kanssa ja hän oli ajatellut samaa, joten tämä vahvisti suunnitelmani. Totesin itselleni, että jos päätän keretä ulkokautta, niin kyllä mä sillon kerkiän. Eikä tuossa ollutkaan sitten itse kisassa mitään ongelmaa. Toinen kohta joka mietitytti, oli keppien+putken jälkeinen hyppy. Pakkovalssit eivät oikein ole olleet mun ja Iljan juttu, joten piti miettiä tapaa ohjata kuvio toiselta puolelta, mikä tarkoitti saksalaista tuolle hypylle. Kävin tekemässä lämppähypyillä saksalaisen muutaman kerran, eikä ongelmia, joten luotto meihin oli kova. :) Mulla oli niin hyvä ja varma olo ennen rataa. Odotuskarsinassa olin kyykyssä ja Ilja seisoi polveani vasten ja totesin vaan Iljalle, että me osataan tämä. Fiilis oli sanoinkuvaamaton!

Finaalirata


Finaaliradalle lähdettiin kolmansina. Radalle lähdettäessä fiilis oli edelleen hyvä. Finaaliradoilla on aina niin mahtavaa kisata, kun kuulee vain yleisön kohahdukset ja ihastuksen huokailut. :) Keskittymisestä kertoo varmaan jotain se, etten radalla ollessa kuulenut kertaakaan mitä selostaja puhui. Jälkikäteen kyllä selvisi, että kisasinkin oravan, maxioravan kanssa. :D
Valitettavasti radalla tuli keinulta vitonen. :/ Vaikka virhe ei sinällänsä minua haitannut, otti vaan päähän että kun kerta tiedän keinun alastulon olevan meille suurin riski saada virhe, niin miksi ihmeessä en voinut käskyttää koiraa kunnolla. No tietääpähän mikä pitää treenata kuntoon. Vaikka sijoitus olisi parantunut puolella ilman tuota vitosta, on oltava tyytyväinen sijaan 30. Ei huonosti jos chihun taakse jää reilu 140 koiraa SM-kisoissa...


© Sini Lindroos 2011

Viikonlopun aikana nähtiin niin monta toinen toistaan upeampia suorituksia sekä valitettavasti myös niitä harmillisia ja karvaita virheitä. Silmät kostuivat monet kerrat viikonlopun aikana... Iiisot onnittelut kaikille mitalisteille sekä kaikille omaan suoritukseensa tyytyväisille!
Sitten vain odotteleen karsintoja (tosin turistin osassa)... :)

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Apina ja kisauran korkkaus

Tämä tulee nyt vähän myöhässä, mutta kun ei vain ole aikaa niin ei ole. Onneksi on töissä aina välillä näitä yövuoroja niin kerkiää blogiakin päivitteleen. :D

Nyt se on sitten tehty! Nimittäin Vauhdin kisaura korkattu. :)
Debyytti oli aika...noh...kaaottinen... :D Odotuksia ei ollut, lähinnä pelkotiloja tiettyjen asioiden suhteen. Mutta aloitetaas alusta.
Ilmoitin Vauhdin RIMAN kisoihin, koska pidin sitä "turvallisena" paikkana aloittaa kisaura, koska kisat olisivat hallissa, jossa ei ole yleisöä/koiria kentän laidoilla. Mutta kuinkas kävikään, kun kisakirje saapui; toinen rata olisi sisällä hallissa ja toinen ulkona. APUA! Kisat oli la 11.6, eli juuri silloin kun saatiin aloittaa kisaaminen. Mietin pitkään mitä teen uran aloittamisen suhteen, koska meillä on ollut niin paljon ongelmia motivaation ja yhteisen tekemisen kanssa, eikä homma näytä/tunnu siltä miltä haluaisin. Juttelin asiasta yhden pitkäaikaisen kouluttajan kanssa ja hän sanoi että monet koirat syttyvät vasta kisaamisen kautta lajiin, eikä hän pitänyt huonona ajatuksena kisaamisen aloittamista, joten niin lähti ilmo kisoihin. :)

Jostain syystä kisat eivät itsessään jännittäneet minua yhtään. Mistä lie johtui, koska muistan kun aloitin kisaamisen Iljan kanssa, vatsa oli aivan sekaisin jo edellisenä päivänä. Nyt ei ollut mitään, edes kisa-aamuna jännitystä ei ollut ilmassa. Toki muutamien asioiden onnistuminen hiukan jännitti, mutta sellainen kokonaisvaltainen jännitys oli tipotiessään. Liekö se sit hyvä vai huono asia... Eniten mietitytti Vauhdin lähdössä pysyminen, keppien onnistuminen sekä lähteekö Vauhti ulkokentällä pois radalta. Ja kuinkas kävikään, nämä asiat onnistuivat, mutta lähes kaikki muu kosahtikin. :D Molemmilla radoilla Vauhti tuli ekan hypyn ohi, omat ajoitukset/rytmittämiset oli aivan pielessä sekä Vauhdin vauhti oli tipotiessään. Eikä kelikään ollut mikään paras kisaamiselle, +30 astetta ainakin.

Ennen ekaa rataa en uskaltanut kauheesti kiihdyttää Vauhtia, koska lähdössä pysyminen pelotti. Oli kyllä ihme, että se siellä pysyi niinkin hienosti, ottaen huomioon vapautuksen jälkeisen elämän. :D Kontaktit oli aivan pirun hitaat, mutta ehkä täytyy olla tyytyväinen, että se edes pysähtyi sinne. Ennen rataa Vauhti vielä suostui leikkimään, mutta radan jälkeen ei edes koskenut leluun, joten palkkasin sitten namilla.



Tokalle radalle lähdettäessä olin päättänyt että vaikka varastaisi lähdössä, se ei haittaisi, kunhan saataisiin vähän enemmän vauhtia. Yritin ennen rataa innostaa Vauhtia, mutta en oikein onnistunut siinä. Tokalla radalla olin päättänyt vain mennä vaikka tapahtuisi mitä, ja niinhän siellä sitten tulikin esteiden ohituksia oikein urakalla.
Yksi on kuitenkin varmaa, tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. :) Ehkä se oikea viretilakin joskus löytyy...

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Pikapäivitystä

Nyt on pakko tehdä pikainen päivitys, koska lauantai on ansainnut ihan oman päivityksensä.
Paljon kaikkea on tapahtunut kuukaudessa... Tuo meidän Janakkala-Hämeenlinna-Turku vkoloppu meni loistavasti. Iljalle ei tullut nollia kisoista (oisko ollut pikkasen yliaikaa molemmilta radoilta), mutta muuten oli tosi kivaa! Kiitos Nooralle meidän majoittamisesta! Ja arvatkaas mitä Vauhti haluaa: oman kanin. :D Nooralla oli kani ja Vauhti ei voinut jättää sitä rauhaan. Se tuijotti, vinku, haukku ja vahti kania. Eipä meinannut yöstä tulla mitään, joten Elmo joutui yöksi vessaan ja niin Vauhtikin pystyi nukkumaan. Yllättävän hyvin kaikki koirat tulivat toimeen keskenään. Paitsi Entti raasu pelkäsi Iljaa. :D Ei se koko vaan se ego!
Sunnuntaina kävimme Turussa Janitan yksityistunnilla ja oli kyllä jälleen niiiin loistavaa opetusta! Ja mikä parasta, Vauhti teki hommia. Se ei ollenkaan lähtenyt haahuilemaan edellisten kertojen tapaan. Jes! Ei me hyviä oltu, mutta sillä ei ollut mitään väliä, koska Vauhti oli vaan niin super. :)

Seuraavana viikonloppuna meillä oli lauantaina Juha Ruokosen koulutus ja sunnuntaina Elina Jänesniemen. Juhan koulutus oli tosi kiva. Rata oli perjaatteessa helppo, mutta siitä löytyi paljon perusohjauksia, joita sitten hiottiin. Treeni oli just hyvä Vauhdille, tehtiin paljon pieniä treenipätkiä. Koulutuksen lopussa Juha antoi kaikille pienen palautteen ja Vauhdista sanoi mm. että haluaisi nähdä siinä enemmän sellaista raivoa. Tiedetään, mäkin haluisin! Mutta en tiedä kuinka se saadaan irti tosta. Tai ennemminkin kuinka se saadaan tohon tekemiseen...
Sunnuntain Elinan koulutus oli jotain niin mahtavaa. Pääsee kyllä mun "lempikouluttajalistalla" kärkikolmikkoon! Tuli niin paljon taas uutta asiaa ja opittavaa. Jännitin etukäteen et kuinka Vauhti käyttäytyy täysin vieraassa paikassa, että meneekö vaan haisteluksi ja haahuiluksi, mutta vielä mitä. Sehän oli hieno! :) Kotiläksyksi saatiin kontaktieste/putki erottelu. Ongelmana niissä on, että Vauhti menee kontaktille... Tietää ainakin mitä ollaan treenattu. :D

Ilja pääsi muuten sittenkin SM-joukkueeseen. Ei tosin Tamskin, vaan Harrastavien westien. :) Mahtavaa! Iso kiitos Maijulle, kun pyysi meitä. Hienoa päästä edes kerran kokemaan joukkuekisa Iljan kanssa. Yritämme tehdä parhaamme! :) Kauhee kun mua on jo ruvennut jännittämään SM-kisat... Ensi viikolla vielä jotain-pientä-kivaa-treenit ja sit vaan näytetään Nastolassa mitä osaamme. :) Pikkumusta joutui muuten parturiin ja sai kesätukan asiaankuuluvalla irokeesillä. :D Laitan kuvan myöhemmin.

Vauhti saavutti perjantaina yhden rajapyykin elämässään: 18kk tuli täyteen ja sitä myöten me ollaan kisaikäisiä. :) Jännää!