tiistai 27. heinäkuuta 2010

Kyllä on taas sattunut ja tapahtunut

Mistähän sitä edes aloittaisi... ;)

Niinhän siinä kävi, että Vauhti joutui munuaisultraan, kun ei tuntunut antibiootti tehoavan. Koin tästä asiasta ihan hirveitä omantunnon tuskia, kun en ollut itse sitä viemässä sinne vaan jouduin laittamaan pikkusiskon poikaystävineen asialle, kun olin itse Turussa katsomassa mm-karsintoja. Yritin kyllä kaikkeni, että olisin saanut sellasen ajan, että olisin päässyt itse sen viemään, mutta seuraavat ajat menivät niin pitkälle, että oli pakko tyytyä tuohon, tulihan ell sen tekemään kuitenkin la-aamuna ylimääräisenä... Mulla olikin sit karsinnoissa tuplasti jännitettävää; itse kisat sekä Vauhdin tulokset. Kun vihdoista ja viimein sain puhelun eläinlääkäristä, lääkärin suurin huoli oli, että Vauhdin paino oli tippunut viikossa 10% painosta, 0,5kg. Ja voin sanoa, silloin jos koska tunsin itseni huonoksi omistajaksi! Kuinka en ollut huomannut noin suurta painonpudotusta!?!? Maiju kyllä yritti lohduttaa ettei se voi pitää paikkaansa... Muuten uutiset olivat hyviä; munuaisista ei löytynyt mitään kummallista, maksasta tosin jotain pientä kudosmuutosta. Ultran lisäksi Vauhdille tehtiin sitten vielä sappihappotesti selvittämään maksan toimintaa. Muutaman päivän jälkeen saatiinkin testin tulokset, ja luojan kiitos, kaikki oli kunnossa. Olen lisäksi seurannut Vauhdin painoa nyt joka-aamuisella punnituksella. Vauhdin koko pissaepisodi jäi nyt sit vähän epäselväksi. Rahaa saatiin kyllä siihen meneen ihan hirveesti, mutta onpahan ainakin koira tutkittu! :) Parin viikon päästä otetaan vielä kontrollipissanäyte ja toivotaan että se on puhdas!

Jos sit jatketaan vielä Vauhdista..huoh... Nyt meidän (tai siis Vauhdin) jalat ovat aiheuttaneet murheita. Viimeks mökillä sillä jäi toinen takajalka (vasen) portaiden väliin ja koko ruumis oli jo alemmalla portaalla. Onneks satuin just sillon olemaan vieressä, jotta sain nostettua sen pois ennenkuin enempää kerkesi sattumaan. Hetken ontui jalkaansa, mutta sitten painatti taas menemään tuttuun tapaansa. Mutta se meidän suurempi jalkamurhe sattui viikko sitten. Oltiin varattu Nooran (+Entin) kanssa Vuorelan Lotalta meille yksityistunti. Oltiin päästy Längelmäelle ja saatu lämmiteltyä koirat ja päästy halliin, kun laitoin, tai siis yritin laittaa, Vauhtia häkkiin. Se pääs karkaan häkistä ennen kuin sain oven kiinni ja hallissa vapaana oleva koira syöksyi päälle. Vauhti teki väistöliikkeen ja ilmeisesti samalla satutti jalkansa (oikea) jotenkin. Se ontui sitä ja paikallaan seistessäkään ei varannut sille kunnolla painoa. EIKÄ!!! Miten ihmeessä meille sattuu koko ajan jotain!? Niinpä Vauhti pääsi sitten Längelmäelle asti katselemaan häkistä kun Entti treenasi. No jotain hyvää, Entti ainakin pääsi treenaan kunnolla. :) Illalla ei onneksi enää ontunut jalkaansa (eikä muinakaan päivinä) ja Vauhti olikin sitten neljä päivää levossa (tai ehkä ennemminkin YRITTI olla). Tänää sitten oli kauan odotettu hetki ja meiän pentutreenit. Alkutreenit menikin tosi hyvin. Vauhti oli niin super! <3 Kunnes sitten jossain vaiheessa lopputuntia huomasin, ettei se kävele puhtaasti. :( Voi elämä!!! Ei selkeesti ontunut jalkaansa, mutta jotenkin käveli epäpuhtaasti. Siihen loppui sitten treenit. Kävelytin Vauhtia ja "ontuminen" lakkasi nopsaan ja käytiin normaalilla jäähkälenkilläkin eikä senkään aikana oireillut jalkaa mitenkään. Nyt saa jätkä olla taas muutaman päivän levossa (=meillä hajoo päät täällä).

Jos nyt sit jotain positiivistakin... :) Vauhti osallistui elämänsä ekoihin epiksiin. NPKH järjesti epikset jossa oli siivekkeistä ja putkista koostuva rata. Radalla oli 6 putkea ja 6 "hyppyä". Ennen rataa mua jännitti eniten lähtöön jääminen ja radalla pysyminen. Mutta niin vaan jätkä yllätti mut ja jäi lähtöön istumaan eikä meinannutkaan lähteä radalta. <3 Palkkasin radan puolessa välissä, koska ei olla tehty vielä noin montaa estettä peräkkäin. Yhteen kohtaan tein valssin, mutta se oli kyllä aivan totaalisen myöhässä. Parempi vaihtoehto olis ollut persjättö, mutta ei olla treenattu sitä vielä. Myös takaaleikkauksen olis voinut tehdä, mutta jostain syystä se ei käynyt edes mielessä rataantutustumisessa. Heh, mun täytyis oppia ajatteleen ei-iljamaiseen-tapaan (Iljan kanssahan mä en juuri koskaan tee takaaleikkauksia). Ja Vauhti juoksi vielä viimeisen esteen ohikin. Mutta oli kyllä niin kivaa! Tälläsiä sais olla enemmän niin pääsis just pennun kanssa treenaan noita tilanteita, ei sillä, kyllähän tässä on vielä ruhtinaallisesti aikaa kisaikään.
(videokin löytyis mutta meidän kone ei anna sitä jostain syystä ladata tänne)

Ja MM-karsinnat... Huh, meinasin taas saada sydänkohtauksen pelkästä jännityksestä (olin siis sekä la että su katsomassa). :D Jo lauantaina, erityisesti muutamien maksiohjaajien kohdalla, en melkein pystynyt hengittämään, kun jännitti niin paljon, saatikka sit sunnuntaina. Oli kyllä taas niin hieno reissu! Mä en tiedä mikä siinä on, mutta se hetki kun joukkueeseen valitut tulee juokseen radalle, saa mulle melkein kyyneleet silmiin. Viime vuoden MM-kisoissahan mä melkein itkin, kun mm. Carolina tuli kentälle juokseen. Ja mähän en oo edes koskaan jutellut ko. henkilön kanssa.
Kiitos kuitenkin kaikille karsintaseuralaisille! Kiitos Lea, Anu ja Maiju unohtumattomista matkoista! ;) Ja kiitos Noora majoituksesta!

Lauantaina Iljakin pääsee pitkästä aikaa kisaamaan. Kivaa! Orivedellä olisi luvassa kaksi starttia... Huomenna käydään ottaan Iljan kanssa vielä vähän keppejä, koska viime vkolopun epiksissä tuli keppivirhe, enkä edes muista koska meille olis niin viimeksi käynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti