Hupsis

Ensimmäinen hupsis:
Jotenkin kummallisella tavalla TAAS yksi kännykän laturin johto joutui Vauhdin suuhun ja katkesi... Sama kummallinen juttu kävi myös meidän jouluvaloille parvekkeella. Meillä on ollut parveke vähän niinkuin poissa käytöstä, koska Vauhdin aitaus on oven edessä, joten kukaan ei ole saanut aikaiseksi siirtää sieltä jouluvalojakaan pois (noloo). No nyt sit tässä yks päivä siirsin aitausta, että sain parvekkeen oven auki ja koirathan ovat sit viihtyneet siellä varsin hyvin. Varsinkin Vauhdilla on ollut siellä kivaa tekemistä. :D Toisen jouluvalon johdon se oli jo syönyt sisältä käsin, joten sillä ei nyt enää ollut niin väliä vaikka tuhosi johdon uudestaan, mutta sitä toista se ei ollut vielä kerennyt tuhoomaan sisällä, mutta tulipahan sekin asia hoidettua sit parvekkeelta käsin. Toisaalta aika kivasti ajateltu Vauhdilta, että jos kukaan ei kerta hoida niitä valoja sieltä pois, niin hän sit syö ne pois. :D

Toinen hupsis:
Ilja on mennyt oma-aloitteisesti uimaan. Ensiks se HYPPÄSI sellatteeseen melkein umpeen kasvaneeseen lammikkoon. Ei tosin kyllä varmaan tajunnut, että niiden kasvien alla on vettä, mutta komeesti ui oikein lenkin ennen kuin tuli pois vedestä.
Ja sitten eilen kun oltiin oltu treenaamassa ja mentiin jäähkälenkille järven rantaan, niin Ilja tuli ihan vapaaehtoisesti uimaan! Se on aina pitänyt tähän asti väkisin laittaa veteen ja sit on tullut sieltä äkkiä pois tai mahdolllisesti se on jopa lähtenyt karkuun, kun on ollut tarkoitus uittaa. Mutta eilen se ihan itse tuli järveen ja mä sit namin avulla vedin sen syvemmälle, että joutui vähän uimaankin. Niin loistavaa! :)

Kolmas hupsis:
Tää on aika paha... Eran kannattaa ehkä jättää lukematta... ;)
Oltiin siis eilen treenaamassa Nooran+Entin kanssa. Alunperin mun piti treenata Vauhdin kanssa, mutta kun oli oireillut jalkaansa edellisenä päivänä, tarkoitus oli treenata vain Iljan kanssa keppejä. Mulla oli kuitenkin kaikki koirat mukana, koska oltiin sen verran aamusta varattu aika, etten ollut kerennyt aamulenkittään vielä koiria. No sitten rupesi vielä paistamaan aurinko, joten mun oli pakko ottaa kaikki koirat halliin, kun en voinut jättää niitä autoon. Ja kyllähän sen sit tietää kuinka siinä kävi. Toi ykshän ei mainannut pysyä housuissaan, koska oli päässyt halliin = treenaan. Pakkohan mun oli sit senkin kanssa tehdä jotain. Ajattelin tehdä lähtö-harjoituksia, koska ne on tuottaneet meille vähän ongelmia, kun Vauhti ei millään pysyis istumassa, kun mä meen siivekkeiden toiselle puolella, saatikka jos nostan käden tai liikun. Ja se olis sellanen harjoitus, mikä ei rasittais jalkaa.
Olin jo aikaisemmin eliminoinut puomin molemmat päät, koska tunnetusti toi karkailee niille. Huomasin kyllä keinunkin, mutta se oli niin reunassa + Vauhti YLEENSÄ vaan tarjoo siinä kontaktia, ei kiipee päähän, joten en jostain syystä tehnyt sille mitään. Irrotin Vauhdin valjaista ja menin laittaan meille siivekkeitä, kun kuulin yhtäkkiä kolauksen ja kun katsoin, niin tajusin Vauhdin suorittaneen keinun ihan yksin. APUA! Kyllä pelästyin! Taas olis voinut käydä huonosti, onneks tällä kertaa oli onni matkassa! Noorakaan ei huomannut tilannetta tarpeeksi ajoissa, sen verran kuitenkin, että sanoi Vauhdin juosseen lujaa päähän asti. Vauhti ei näyttänyt olevan tilanteesta moksiskaan, vaikkei se ole vielä edes treenannut keinua kokonaisena (ollaan kyllä juostu keinun päähän , kun se on ollut lukittuna + muutamalla kerralla annettu sen laskeutua maksipöydälle, siten että oon sitä vielä hidastanutkin ja alla on ollut joku pehmusteena). Mä olin kyllä sit Vauhdinkin edestä kauhuissani! No täytyy yrittää kääntää tää positiiviseksi; onpahan se ainakin jotain oppinut, ehkä. ;) Ens kerralla siis eliminoimme myös keinun...