keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Maxiorava SM-kisoissa


kuvaaja: www.kepeataival.fi

AIVAN HUIKEA VIIKONLOPPU NASTOLASSA!!! OLI KYLLÄ NIIIIN MAHTAVAA!
Huh, mistähän sitä edes aloittaisi... Meillä oli Iljan kanssa lähes täydellinen viikonloppu kisojen osalta. Mikä hienointa, päästiin joka radalla ihanneaikaan. Joukkueradalla ja hyppiksellä tehtiin nollat, finaaliradalla tuli valitettavasti 5 keinulta, mutta muuten puhdas rata.

Lauantain joukkuekisa


Nämä olivat meidän ensimmäiset joukkuekisat. Emme tosin edustaneet omaa seuraamme, vaan Harrastavia westejä. :D Joukkueemme koostui kahdesta westistä, Iljasta sekä schipperkestä. Varsinainen westijoukkue siis. :) Hirveitä vaan tälläiset joukkuekisat kun joutuu jännittään niin hirmuisesti. Täytyy jännittää sekä muiden teamin jäsenten suorituksia sekä vielä omaansa kahta kauheammin, jotta pystyy antaan joukkueellensa kaiken. Jostain syystä minua jännittikin lauantaina ihan hulluna. Jännityksen määrä oli jotain ihan käsittämätöntä ja se kyllä tuntuikin ohjauksessa radalla. Onnistuimme kuitenkin tekemään nollan. Ja mikä hienointa, myös muut joukkueen jäsenet pistivät parastaan ja niin joukkue, jolla ei ollut minkäänlaisia tulostavoitteita kisalle, sijoittui lopulta sijalle 8/54. Hyvä meidän joukkue! :) Suuren suuret kiitokset kaikille joukkueen jäsenille!

Sunnuntain yksilökisat
Hyppis


Sunnuntaina mieli oli jotenkin paljon levollisempi. Mulla oli sunnuntaina taskussa mukana pieni paperilappunen, johon olin koonnut muutaman "tsemppilauseen" (kiitokset vaan Shokkihoitoa- ja Noora Keskievari-blogeille). Luin lauseet pariin kertaan ennen ratoja, ja oikeasti, sain lauseista hirveen tsempin ja itsevarmuuden meidän tekemiseen. Tätä tapaa täytyy siis suosia jatkossakin isoissa kisoissa!
Hyppiksellä oli muutama kohta jota mietin. Mietin alussa renkaan juoksemista ulkokautta (vaihtoehtona olisi ollut valssi tai persjättö renkaan jälkeen). Rataantutustumisen jälkeen juttelin yhden tutun pienen koiran ohjaajan kanssa ja hän oli ajatellut samaa, joten tämä vahvisti suunnitelmani. Totesin itselleni, että jos päätän keretä ulkokautta, niin kyllä mä sillon kerkiän. Eikä tuossa ollutkaan sitten itse kisassa mitään ongelmaa. Toinen kohta joka mietitytti, oli keppien+putken jälkeinen hyppy. Pakkovalssit eivät oikein ole olleet mun ja Iljan juttu, joten piti miettiä tapaa ohjata kuvio toiselta puolelta, mikä tarkoitti saksalaista tuolle hypylle. Kävin tekemässä lämppähypyillä saksalaisen muutaman kerran, eikä ongelmia, joten luotto meihin oli kova. :) Mulla oli niin hyvä ja varma olo ennen rataa. Odotuskarsinassa olin kyykyssä ja Ilja seisoi polveani vasten ja totesin vaan Iljalle, että me osataan tämä. Fiilis oli sanoinkuvaamaton!

Finaalirata


Finaaliradalle lähdettiin kolmansina. Radalle lähdettäessä fiilis oli edelleen hyvä. Finaaliradoilla on aina niin mahtavaa kisata, kun kuulee vain yleisön kohahdukset ja ihastuksen huokailut. :) Keskittymisestä kertoo varmaan jotain se, etten radalla ollessa kuulenut kertaakaan mitä selostaja puhui. Jälkikäteen kyllä selvisi, että kisasinkin oravan, maxioravan kanssa. :D
Valitettavasti radalla tuli keinulta vitonen. :/ Vaikka virhe ei sinällänsä minua haitannut, otti vaan päähän että kun kerta tiedän keinun alastulon olevan meille suurin riski saada virhe, niin miksi ihmeessä en voinut käskyttää koiraa kunnolla. No tietääpähän mikä pitää treenata kuntoon. Vaikka sijoitus olisi parantunut puolella ilman tuota vitosta, on oltava tyytyväinen sijaan 30. Ei huonosti jos chihun taakse jää reilu 140 koiraa SM-kisoissa...


© Sini Lindroos 2011

Viikonlopun aikana nähtiin niin monta toinen toistaan upeampia suorituksia sekä valitettavasti myös niitä harmillisia ja karvaita virheitä. Silmät kostuivat monet kerrat viikonlopun aikana... Iiisot onnittelut kaikille mitalisteille sekä kaikille omaan suoritukseensa tyytyväisille!
Sitten vain odotteleen karsintoja (tosin turistin osassa)... :)

1 kommentti:

  1. Upeeta menoa!!! Pakko kysyä, kun en kisoissa tai edes videoltakaan tajunnut, että mistä tuossa keinulla se virhe tuli?

    VastaaPoista