Niin miehekästä :D

Kyllähän mä olen aina tiennyt että Vauhti pitää vaatteista, mutta katsokaa nyt kuinka onnelliseksi yksi pieni VAALEANPUNAINEN harja voi toisen tehdä <3



Tätä mieltä meillä muuten oltiin pääsiäisestä ja virpojista


Ilja sai viime vkonloppuna SM-nollat kasaan! Niin siistiä! Rupes oleen jo vähän paniikki niiden kanssa ja kalenteri oli joka viikonlopun osalta täynnä suunniteltuja kisoja, mutta nyt saa hyvillä mielin pyyhkiä osan niistä pois. Ihanaa!
Mä en oikeesti tiedä mitä on tapahtunut... Ekalla radalla meidän etenemä oli tuloslapun mukaan muistaakseni 3,88 WTF?!? Siinä oli pakko olla joku laskuvirhe etenemän osalta, koska Ilja ei oo koskaan saanut noin hyviä etenemänopeuksia, eikä se edes tuntunut mun mielestä niin nopealta... Ja hyppärilläkin päästiin ihanneaikaan mikä oli mulle erittäin suuri yllätys, koska rata oli päivän viimeinen (kolmas) ja rimat oli täydessä korkeudessa ja oli tosi lämmin keli. Okei, ihanneaika oli laskettu 3,5 etenemällä, mutta silti. Me päästään yleensä juuri ja juuri ihanneaikaan tolla etenemällä jos rata on ollut täysin puhdas (ja rimat 30cm:ssä). Onko musta tullut vaan niin vauhtisokee Iljan suhteen Vauhdin myötä vai onko se nyt oikeesti hyvässä iskussa...? Joka tapauksessa aivan loistavaa, että se rupee oleen hyvässä kisakunnossa piiitkän talvitauon jälkeen. Harmi vaan, että meillä on niin vähän nollia tänä vuonna, ettei niillä ole mitään asiaa Tamskin SM-joukkueeseen. :( Viime vuonnahan hakusysteemi joukkueeseen oli vähän erilainen ja meitä ei huolittu joukkueeseen, koska ihanneaikaan pääseminen on aina vähän hilkulla vaikka meno onkin yleensä aika varmaa. Ja kuinkas viime vuonna kävikään; Ilja oli Tamskin mineistä parhaiten pärjännyt koira... Kyllä sillon otti päähän, kun ei päästy joukkueeseen! Ja nyt kun hakusysteemi muuttui oikeesti tasapuoliseksi ja reiluksi (tulokset ratkaisevat), me ollaan kisattu niin vähän, ettei meillä ole mitä luultavammin tarpeeksi nollatuloksia joukkueeseen pääsyn kannalta (tästähän voi syyttää vain ja ainoastaan itseään). Tämän vuoden SM-kisojen piti olla Iljan viimeiset, mutta ehkä meiän täytyy yrittää nyt sit vielä vuoden päästä uudestaan ja yrittää kasata enemmän nollia. :) Ilja tulee siis luultavasti saamaan vielä ainakin yhden aktiivisen kisakauden... ;)

Meillä on aivan huippu viikonloppu jälleen edessä. Huomenna mennään Iljan kanssa kisaan Janakkalaan ja siitä Nooralle Hämeenlinnaan yöksi. Sunnuntaina lähdemme teinien kanssa Turkuun treenaamaan Janitan tunnille. Su aamulla olis tarkoitus käydä tarkastamassa vähän miltä ykkösten radat näyttävät... ;)

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Ai niin, musta tuli muuten tänää ensimmäistä kertaa täti. <3 Ihanaa!

Kevättä rinnassa

Kevät <3 Niin ihanaa kun päivät lämpenee ja vielä illallakin on valoisaa. Ja se fiilis kun näkee ensimmäiset hiirenkorvat puissa... Ihanaa!
Mutta niin näköjään nauttii keväästä joku muukin... Vauhti on ruvennut lenkeillä merkkauksen jälkeen kuopiin (en tiedä miks sitä pitäisi kutsua) :D Lopputalvesta se teki ton pari kertaa, mutta nyt päivien lämmettyä, sitä tapahtuu melkein joka lenkillä. Huono vaan, että sen kuopimiset on sen verran voimakkaita, että chihut saa varoa joutumasta tulilinjalle.

Kauheesti on tapahtunut viime päivityksen jälkeen.
Käytiin Janitan yksärillä Turussa Hannan ja Ihq:n kanssa. Tällä kertaa me päästiin jopa eteneenkin radalla. Jee! Olin asettanut tavoitteeksi päästä viisi ensimmäistä estettä ja ne onnistuikin yllättävän hyvin. Jopa siinä ollut aika paha pituuden leijeröinti onnistui hienosti. Tehtiin myös paria muutakin pätkää. Vauhti oli paljon paremmin kuulolla kuin aikaisemmilla kerroilla, tosin johtui varmaankin siitä että Janita kehui niin äänekkäästi Vauhtia koko ajan, että siitä oli varmaan kannattavampaa tehdä jotain meiän kanssa kuin painella omia reittejään kentällä. Taas tuli ohjaajalle noottia kehumisesta... Mikä kumma siinä on että täytyy jännittää muita niin paljon, että unohtuu koiran kehuminen (tai sit ei muka kehtaa)... Varsinkin kun Vauhti ei toimi kunnolla vieraissa paikoissa, niin tarvis siellä extrakehumista. No josko ens kerralla... Muuten saatiin vinkkejä irtoomiseen/lähettämiseen ja opittiin Kabai-sokkari. Ja ehdottomasti paras neuvo oli: JOKA KERTA PITÄISI RAKASTUA AGILITYYN UUDESTAAN!!!
Seuraavana päivänä olis ollut epikset, mutta päätinkin varata hallin illaksi ja mennä rakastuun agilityyn uudestaan. :)

Pääsiäisviikolla meillä oli Zeljko Goran koulutus Espoossa. PIKKASEN jännitti englanniksi tapahtuva koulutus, mutta hengissä selvittiin. :) Vauhdilla oli taas ihan eri meininki kuin normi treeneissä. :/ Lelut ei oikein kiinnostaneet, eikä oikein agilitykään ja Vauhti oli....no hidas... Jos haetaan positiivista, niin ei sentäs lähtenyt haistelemaan. :) Nyt tuli kehua äänekkäästä kehumisesta, mutta radalla olisi saanut kuulua enemmän ääntä. Tekninen osaaminen oli ihan hyvin kunnossa, mutta saatiin neuvoksi keskittyä lyhyisiin vauhtia kasvattaviin pätkiin (paljon siis putkia). Olipa kiva nähdä myös Eraa ja Jenniä! <3

Meneeköhän tuo ajan kanssa ohi, että uudessa paikassa lelut eikä agility ole oikein mitään, vai pitääkö mun käydä uudessa kisa-/treenipaikassa eka miljoona kertaa, ennenkuin saadaan normimeininki sinne...? Koulutuksetkin menee toisaalta vähän hukkaan, kun tuo koira on siellä ihan erilainen. No toukokuun lopussa meillä on omalla hallilla ulkopuolinen koulutus, joten sitten nähdään johtuuko se paikasta vai mun jännittämisestä.

Pitkäperjantaina oli Lempäälässä Vappu Alatalon pitämä 8 tuntinen Psyykkinen valmentautuminen koiraurheilussa-luento. Paljon tuli ajateltavaa, mm. mietittyä mun ja Vauhdin tulevaisuuden tavoitteita... Iljan kanssa meno on niin varmaa ja tuttua, etten koe luennon annista olevan apua meille, mutta Vauhdin kanssa tulee luennon anti varmasti enemmän kuin tarpeeseen. :)

Iljakin pääsi pääsiäisenä pitkästä aikaa kisaamaan. Oltiin Janakkalassa kahdella agiradalla, joista molemmista puhtaat radat, mutta 0,6sek yliaikaa. Voi että kun ottaa päähän! Meiltähän puuttuu Iljan kanssa vielä kaksi sm-nollaa, joten oli vähän turhan lähellä ne. Tuomarina oli Minna Räsänen, jonka radoilla ei olla aikaisemmin oltu, mutta mä kyllä tykkäsin. Sopivasti haastetta, mutta sai myös painattaa.

Tänään käytiin treenaamassa jälleen Nooran ja Entin kanssa. Vauhdin treeni koostui hyppytekniikasta, puomista, keinusta, kepeistä sekä viskileikkauksesta.

Mikä viikonloppu!

Mulla oli siis niin kiva viikonloppu! :) Perjantai oli jo töistä vapaa ja sillon oli ohjelmassa vähän treenailuja, Hulluja Päiviä sekä mummulla käynti. Treeneissä meinas taas mennä hermot ihan totaalisesti tohon yhteen. Alkutreenit meni taas vaan haahuiluksi, mutta loppua kohti saatiin apinan aivotkin taas mukaan ja sitä myöten myös ihan hyviä toistoja tehtyä. Hyppytekniikkatreeneissä se keskittyy touhuun ihan eri tavalla ja on miljoonakertaa paremmin kuulolla, mistälie johtuu? Myös keinulla saatiin hyviä toistoja tehtyä. Ongelmaksi siinä meinasi vaan muodostua se, että kun päätettiin että nyt lopetetaan, Vauhti kerkesi aina uudestaan karkaamaan keinulle. Tuli siis tehtyä muutama ylimääräinen toisto... :D

Mutta sitten itse viikonloppuun. :) Lauantaina vein pikkukoirat aamusta siskolle hoitoon ja lähdin kohti Inkoota, Vauhdin kasvattajaa. Pitkälle en päässyt, kun ensimmäinen pysähdys oli jo Lempäälässä, jossa oli seuramme järjestämä Anja Lehtiön koulutus. Sitä jäin hetkeksi seuraamaan. Kyllä harmitti, että se oli suunnattu vain kolmosluokkalaisille, koska tykkään tosi paljon Anjan tavasta kouluttaa. Olisi ollut kiva osallistua Vauhdinkin kanssa.
Sitten joskus iltapäivällä päästiin viimein Inkooseen ja voi että oli kiva nähdä Eraa ja sen koiralaumaa sekä tietenkin niitä neljää Vauhdin (puoli)sisarusta. <3 Oliko hei vähän sulosia! Oli tosi kiva myös että Era näki Vauhtia vähän enemmän. Vauhti ei ollut paljon yhtään kiinnostunut pennuista, vaikka niin luulin, mutta oma äiti kyllä sai huomiota sitäkin enemmän. :D Sori Hymy! Iso kiitos vielä Eralle!

Vauhti ja Hymy-äiti


Vauhti korvakarvakäsittelyssä :D


Eralta matka jatkui Helsingin keskustaan hyvälle ystävälle, jossa oltiin yötäkin. Vauhti oli onneksi niin väsynyt äitinsä jahtaamisesta, että nukkui koko illan. :)Varsin hieno citykoira se muutenkin oli, kakkasi mm. jonkun hienostoravintolan pääovien eteen (onneksi su aamuna, jolloin se oli kiinni). :D
Sunnuntaina käytiin vielä kotimatkalla Jennalla ihastelemassa Hanin ja Shokin pentuja. En olekaan vielä koskaan nähnyt niin nuoria shelttipentuja. Jennallekin iso kiitos kun saatiin tulla. :)
Niin ja tulihan Vauhdille sunnuntaina myös vuosi ja 4kk täyteen. Se olis enää 2kk kisaikään... Hui!

Maanantaina Vauhdilla oli Laioksen käsittely ja saatiin viimein puhtaat paperit. Loistavaa! Tää oli nyt kolmas kerta kun siellä käytiin. Tarkoitus olisi mennä seuraavan kerran joskus elokuun alussa. Illalla Ilja pääsikin sitten tuurailemaan Vauhtia Mouhistreeneihin. Ja meinas kuolema tulla. :D Mulla alkoi kauhee räkätauti ja mittasinkin pariin kertaan ennen treenejä kuumetta, mutta kun ei ollut, niin treeneihin vaan. Ei ollut ehkä paras idea. :D Rata oli 25 estettä pitkä ja ekasta kierroksesta selvisin vielä suht hengissä, mutta tokalla kierroksella Marko sanoi, että tehdään nollatreeninä ja kolme yritystä. Eka yritys kosahti jo esteelle 8, kielto putkelta. Toka yritys kosahti esteelle 21, kun jalat oli jo ihan maitohapoilla ja olis pitänyt tehdä puomin jälkeen persjättö ja olin aivan totaalisen myöhässä, jollain peitin takaakierrettävän esteen ja Ilja luki viereisen esteen. Ennen vikaa yritystä Marko varoitteli että oksennuksesta tulee sitten 10€ sakko, lupasivat sentään kantaa mut ulos jos pyörryn. :) Vikalle yritykselle lähdettäessä tuntui että jalat ei liiku enää minnekään, mutta niin vaan tehtiin rata nollana läpi. Huh! Rääkki kyllä näkyi seuraavana aamuna, olo oli kuin katujyrän alle jääneellä ja oli pakko soittaa töihin, että oon kipeenä. Nyt sit yritetään saada itsemme pejantaiksi kuntoon, koska sillon olisi luvassa Janitan koulutus Turussa ja sinnehän mennään vaikka pää kainalossa. :)

Apina treenaamassa

Sunnuntaina käytiin taas Nooran ja Entin kanssa treenaamassa. Tehtiin vaan yksittäisiä juttuja, koska molemmilla oli heti alkuviikosta ratatreenit Mouhijärvellä.
Vauhti teki ensiksi lähtöharjoituksia hypyllä ja renkaalla, koska tähän meidän kaikkien aikojen ensimmäinen möllirata kaatui viikko takaperin. Otin lähtötilannetta niin että lähdin hypyn ja renkaan välistä, renkaan kohdalta sekä niin että olin jo renkaan toisella puolella vastassa. Ei mitään ongelmaa millään kerralla. Sitten pieni huilitauko ja keppien vuoro. Ja arvaatkaas mitä! Vauhti teki elämänsä ekaa kertaa kaikki 12 keppiä täysin pystyssä ja vapaana. Jee! Ekan välin hakeminen oli hankalaa, mutta täysin suoraan tullessa ei ongelmia. Ja tietenkään juuri nämä pystykepit eivät ole videolla... :(
Vauhti pääsi treenaamaan myös A:ta ihan luvan kanssa. :D Olisitte nähneet ekan kerran! Hirvee loikka harjanteen yli! Hui! Minä pelästyin ja taisi pelästyä myös apinakin, koska seuraavat toistot tuli rauhallisemmin, kuitenkin ihan ok vauhdilla. Ja mikä parasta, kontaktit oli hienot joka kerta! :) Tästä on hyvä jatkaa A.n treenausta.

Maanantai-ilta menikin sitten Mouhiksella. Rata oli tosi kiva ja saatiin hyviä pätkiä tehtyä. Vähän jouduttiin hinkkaan yhtä persjättökohtaa (kun ohjaaja oli aina myöhässä) ja käännökset valui välillä, mutta olin kyllä tosi tyytyväinen Vauhdin vireeseen ja vauhtiin. Erittäin iloinen olin yhdestä kohdasta, jossa vaan lähetin Vauhdin sivulle hypylle ja lähdin valmistelemaan valssia rinnakkaishypylle ja se suoritti joka ikinen kerta sen hypyn (siis sen mille vaan lähetin). <3 Ehkä tosiaan täytyis ruveta luottaan tohon koiraan enemmän... :) Huomaan vaan, että kun Vauhdista löytyy enemmän vauhtia kuin Iljasta, mulle iskee välillä paniikki sen kanssa radalla ja unohtelen rataa...

Mulla on huomenna vapaapäivä ja luvassa olis heti aamusta hyppytekniikkatreenit apinan ja gorillan (=Entti) kanssa. :D
Ai, niin. Noora ja Entti muuttavat kuukauden päästä Hämeenlinnaan ja me menetetään meiän vakkaritreenikaveri. :´( Kenes kanssa me sit käydään treenaamassa? :(

Peurajahdissa

Pakko se vaan on myöntää, ei musta ole blogin pitäjäksi. Mikähän tässäkin on niin ylitsepääsemättömän vaikeeta?! Kyllä aikaa löytyy pyöriä facebookissa ja lukemassa muiden blogeja, muttei mukamas oman blogin päivittämiseen... Toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna (jos yritetään ettiä tästä asiasta jotain positiivista) on ehkä ihan hyvä, etten päivittänyt tätä aktiivisesti sillon Vauhdin pentuaikana, koska mä en varmaan ottais enää koskaan pentua. Sen verran tehokas tapaus tuo on ollut ettei kyllä ihan heti tule pentukuumetta. :D

Jospa jotain päivitystä agin osalta.
Ilja oli n.4kk kisa- ja treenitauolla ja on nyt pikkuhiljaa palaillut takaisin harrastuksen pariin. Totuus vaan on se, että apinan myötä on motivaatio treenata Iljan kanssa ollut aika laskusuhdanteessa... SM-nollia puuttuisi vielä kaksi kappaletta ja kyllä ne olisi tarkoitus saada revittyä jostain ja osallistua vielä kesän SM-karkeloihin. Katsotaan sitten syksyllä (kun Vauhtikin toivottavasti on päässyt kisakentille) kuinka käy Iljan agilityuran...



Apina on treenannut aika vaihtelevalla menestyksellä. Välillä tuntuu ettei mikään meinaa onnistua ja välillä se on niin super. Mutta sellaista se on nuoren koiran kanssa. :) Vauhdin kanssa ollaan treenattu kerran viikossa Mouhijärvellä ratatreenin merkeissä ja sit yleensä toinen kerta hyppytekniikan, yksittäisten esteiden ja tekniikan parissa Nooran ja kelpi Entin kanssa.

Sit vähän tarkempaa katsausta esteisiin:
KEPIT on ihan hyvällä mallilla. Treenataan niitä vinoilla ja vielä ne on pikkasen vinossa, mutta pujottelee jo itsenäisesti kaikki 12 keppiä. Pysyy yllättävän hyvin. Sisäänmenoja täytyis vielä treenata ahkerammin. Ei olla vielä lisätty muita esteitä.
RENGAS ok. Enemmän vaan ratatreeniin mukaan.
KEINU oli tosi hyvällä mallilla jossain vaiheessa, mutta on jostain kehittänyt itselleen keinukammon. Karkailee mielellään keinulle, mutta paniikki iskee, kun keinu lähtee laskemaan. Ollaan aloitettu keinun opettelu nyt uudestaan alusta.
A:ta ei olla vielä treenattu.
PUOMI sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Himmailee vauhtiaan turhan paljon varsinkin alasmeno-osuudella. Tehty oikeestaan vain yksittäisenä esteenä ja hetsauksen kanssa vapaana.
RIMAT ovat olleet nyt 20-25cm:ssä. Yksittäisellä esteellä ollaan tehty pikkasen korkeampaakin. Näitä olis nyt tarkoitus nostaa tasaiseen tahtiin, niin että kesäkuussa olis 40cm hallussa. ;)

Treenivideoita löytyis vaikka kuinka paljon kamerasta, mutta kukaan ei oo ladannut niitä koneelle... :D

Ja sitten otsikkoon. :D
Oltiin tänää jäällä lenkillä kaverin ja sen chihun kanssa ja yhtäkkiä koirat(=lähinnä Vauhti) rupes tuijottaan ja haukkuun metsään päin. Ihmeteltiin kaverin kanssa että mitä nyt ja tarkemmin kun tiirailtiin metsään, niin siellä oli ainakin neljä peuraa (tai jotain). Vauhtihan oli siis jo siellä metsän rajassa tarkkaan seuraamassa että mitäs eläimiä ne tuollaiset oikein on, mutta kun huusin, tuli vielä kiltisti luokse. No nami nassuun ja jatkettiin matkaa, tai siis kaikki muut jatkoivat paitsi Vauhtipa lähtikin takas. Ja nyt se lähti ihan metsään. Ja voitte vaan kuvitella, että näkikö ja kuuliko se enää mitään vaikka kuinka huusin ja vihelsin. Siellä se meni nenä maassa säntäillen ympäriinsä, kunnes lopulta hävisi jo näkyvistäkin. Voin kertoa, että iski meinaan jo pieni paniikki kun koiraa ei näkyny enää missään ja tiesin sen olevan vieraan hajun lumoissa. Päätettiin sitten kaverin kanssa palata takaisinpäin, jotta päästäis hiihtoladulle joka menee sinne metsään, mutta ei päästy kuin jonkun matkaa palaan takaisinpäin kun Vauhti ilmestyi metsän rajaan ja siitä tuli jo kutsusta luoksekin. Huh, kylläpä se taas onnistu pelästyttään mut. :D

Hupsis

Ensimmäinen hupsis:
Jotenkin kummallisella tavalla TAAS yksi kännykän laturin johto joutui Vauhdin suuhun ja katkesi... Sama kummallinen juttu kävi myös meidän jouluvaloille parvekkeella. Meillä on ollut parveke vähän niinkuin poissa käytöstä, koska Vauhdin aitaus on oven edessä, joten kukaan ei ole saanut aikaiseksi siirtää sieltä jouluvalojakaan pois (noloo). No nyt sit tässä yks päivä siirsin aitausta, että sain parvekkeen oven auki ja koirathan ovat sit viihtyneet siellä varsin hyvin. Varsinkin Vauhdilla on ollut siellä kivaa tekemistä. :D Toisen jouluvalon johdon se oli jo syönyt sisältä käsin, joten sillä ei nyt enää ollut niin väliä vaikka tuhosi johdon uudestaan, mutta sitä toista se ei ollut vielä kerennyt tuhoomaan sisällä, mutta tulipahan sekin asia hoidettua sit parvekkeelta käsin. Toisaalta aika kivasti ajateltu Vauhdilta, että jos kukaan ei kerta hoida niitä valoja sieltä pois, niin hän sit syö ne pois. :D

Toinen hupsis:
Ilja on mennyt oma-aloitteisesti uimaan. Ensiks se HYPPÄSI sellatteeseen melkein umpeen kasvaneeseen lammikkoon. Ei tosin kyllä varmaan tajunnut, että niiden kasvien alla on vettä, mutta komeesti ui oikein lenkin ennen kuin tuli pois vedestä.
Ja sitten eilen kun oltiin oltu treenaamassa ja mentiin jäähkälenkille järven rantaan, niin Ilja tuli ihan vapaaehtoisesti uimaan! Se on aina pitänyt tähän asti väkisin laittaa veteen ja sit on tullut sieltä äkkiä pois tai mahdolllisesti se on jopa lähtenyt karkuun, kun on ollut tarkoitus uittaa. Mutta eilen se ihan itse tuli järveen ja mä sit namin avulla vedin sen syvemmälle, että joutui vähän uimaankin. Niin loistavaa! :)

Kolmas hupsis:
Tää on aika paha... Eran kannattaa ehkä jättää lukematta... ;)
Oltiin siis eilen treenaamassa Nooran+Entin kanssa. Alunperin mun piti treenata Vauhdin kanssa, mutta kun oli oireillut jalkaansa edellisenä päivänä, tarkoitus oli treenata vain Iljan kanssa keppejä. Mulla oli kuitenkin kaikki koirat mukana, koska oltiin sen verran aamusta varattu aika, etten ollut kerennyt aamulenkittään vielä koiria. No sitten rupesi vielä paistamaan aurinko, joten mun oli pakko ottaa kaikki koirat halliin, kun en voinut jättää niitä autoon. Ja kyllähän sen sit tietää kuinka siinä kävi. Toi ykshän ei mainannut pysyä housuissaan, koska oli päässyt halliin = treenaan. Pakkohan mun oli sit senkin kanssa tehdä jotain. Ajattelin tehdä lähtö-harjoituksia, koska ne on tuottaneet meille vähän ongelmia, kun Vauhti ei millään pysyis istumassa, kun mä meen siivekkeiden toiselle puolella, saatikka jos nostan käden tai liikun. Ja se olis sellanen harjoitus, mikä ei rasittais jalkaa.
Olin jo aikaisemmin eliminoinut puomin molemmat päät, koska tunnetusti toi karkailee niille. Huomasin kyllä keinunkin, mutta se oli niin reunassa + Vauhti YLEENSÄ vaan tarjoo siinä kontaktia, ei kiipee päähän, joten en jostain syystä tehnyt sille mitään. Irrotin Vauhdin valjaista ja menin laittaan meille siivekkeitä, kun kuulin yhtäkkiä kolauksen ja kun katsoin, niin tajusin Vauhdin suorittaneen keinun ihan yksin. APUA! Kyllä pelästyin! Taas olis voinut käydä huonosti, onneks tällä kertaa oli onni matkassa! Noorakaan ei huomannut tilannetta tarpeeksi ajoissa, sen verran kuitenkin, että sanoi Vauhdin juosseen lujaa päähän asti. Vauhti ei näyttänyt olevan tilanteesta moksiskaan, vaikkei se ole vielä edes treenannut keinua kokonaisena (ollaan kyllä juostu keinun päähän , kun se on ollut lukittuna + muutamalla kerralla annettu sen laskeutua maksipöydälle, siten että oon sitä vielä hidastanutkin ja alla on ollut joku pehmusteena). Mä olin kyllä sit Vauhdinkin edestä kauhuissani! No täytyy yrittää kääntää tää positiiviseksi; onpahan se ainakin jotain oppinut, ehkä. ;) Ens kerralla siis eliminoimme myös keinun...

Kyllä on taas sattunut ja tapahtunut

Mistähän sitä edes aloittaisi... ;)

Niinhän siinä kävi, että Vauhti joutui munuaisultraan, kun ei tuntunut antibiootti tehoavan. Koin tästä asiasta ihan hirveitä omantunnon tuskia, kun en ollut itse sitä viemässä sinne vaan jouduin laittamaan pikkusiskon poikaystävineen asialle, kun olin itse Turussa katsomassa mm-karsintoja. Yritin kyllä kaikkeni, että olisin saanut sellasen ajan, että olisin päässyt itse sen viemään, mutta seuraavat ajat menivät niin pitkälle, että oli pakko tyytyä tuohon, tulihan ell sen tekemään kuitenkin la-aamuna ylimääräisenä... Mulla olikin sit karsinnoissa tuplasti jännitettävää; itse kisat sekä Vauhdin tulokset. Kun vihdoista ja viimein sain puhelun eläinlääkäristä, lääkärin suurin huoli oli, että Vauhdin paino oli tippunut viikossa 10% painosta, 0,5kg. Ja voin sanoa, silloin jos koska tunsin itseni huonoksi omistajaksi! Kuinka en ollut huomannut noin suurta painonpudotusta!?!? Maiju kyllä yritti lohduttaa ettei se voi pitää paikkaansa... Muuten uutiset olivat hyviä; munuaisista ei löytynyt mitään kummallista, maksasta tosin jotain pientä kudosmuutosta. Ultran lisäksi Vauhdille tehtiin sitten vielä sappihappotesti selvittämään maksan toimintaa. Muutaman päivän jälkeen saatiinkin testin tulokset, ja luojan kiitos, kaikki oli kunnossa. Olen lisäksi seurannut Vauhdin painoa nyt joka-aamuisella punnituksella. Vauhdin koko pissaepisodi jäi nyt sit vähän epäselväksi. Rahaa saatiin kyllä siihen meneen ihan hirveesti, mutta onpahan ainakin koira tutkittu! :) Parin viikon päästä otetaan vielä kontrollipissanäyte ja toivotaan että se on puhdas!

Jos sit jatketaan vielä Vauhdista..huoh... Nyt meidän (tai siis Vauhdin) jalat ovat aiheuttaneet murheita. Viimeks mökillä sillä jäi toinen takajalka (vasen) portaiden väliin ja koko ruumis oli jo alemmalla portaalla. Onneks satuin just sillon olemaan vieressä, jotta sain nostettua sen pois ennenkuin enempää kerkesi sattumaan. Hetken ontui jalkaansa, mutta sitten painatti taas menemään tuttuun tapaansa. Mutta se meidän suurempi jalkamurhe sattui viikko sitten. Oltiin varattu Nooran (+Entin) kanssa Vuorelan Lotalta meille yksityistunti. Oltiin päästy Längelmäelle ja saatu lämmiteltyä koirat ja päästy halliin, kun laitoin, tai siis yritin laittaa, Vauhtia häkkiin. Se pääs karkaan häkistä ennen kuin sain oven kiinni ja hallissa vapaana oleva koira syöksyi päälle. Vauhti teki väistöliikkeen ja ilmeisesti samalla satutti jalkansa (oikea) jotenkin. Se ontui sitä ja paikallaan seistessäkään ei varannut sille kunnolla painoa. EIKÄ!!! Miten ihmeessä meille sattuu koko ajan jotain!? Niinpä Vauhti pääsi sitten Längelmäelle asti katselemaan häkistä kun Entti treenasi. No jotain hyvää, Entti ainakin pääsi treenaan kunnolla. :) Illalla ei onneksi enää ontunut jalkaansa (eikä muinakaan päivinä) ja Vauhti olikin sitten neljä päivää levossa (tai ehkä ennemminkin YRITTI olla). Tänää sitten oli kauan odotettu hetki ja meiän pentutreenit. Alkutreenit menikin tosi hyvin. Vauhti oli niin super! <3 Kunnes sitten jossain vaiheessa lopputuntia huomasin, ettei se kävele puhtaasti. :( Voi elämä!!! Ei selkeesti ontunut jalkaansa, mutta jotenkin käveli epäpuhtaasti. Siihen loppui sitten treenit. Kävelytin Vauhtia ja "ontuminen" lakkasi nopsaan ja käytiin normaalilla jäähkälenkilläkin eikä senkään aikana oireillut jalkaa mitenkään. Nyt saa jätkä olla taas muutaman päivän levossa (=meillä hajoo päät täällä).

Jos nyt sit jotain positiivistakin... :) Vauhti osallistui elämänsä ekoihin epiksiin. NPKH järjesti epikset jossa oli siivekkeistä ja putkista koostuva rata. Radalla oli 6 putkea ja 6 "hyppyä". Ennen rataa mua jännitti eniten lähtöön jääminen ja radalla pysyminen. Mutta niin vaan jätkä yllätti mut ja jäi lähtöön istumaan eikä meinannutkaan lähteä radalta. <3 Palkkasin radan puolessa välissä, koska ei olla tehty vielä noin montaa estettä peräkkäin. Yhteen kohtaan tein valssin, mutta se oli kyllä aivan totaalisen myöhässä. Parempi vaihtoehto olis ollut persjättö, mutta ei olla treenattu sitä vielä. Myös takaaleikkauksen olis voinut tehdä, mutta jostain syystä se ei käynyt edes mielessä rataantutustumisessa. Heh, mun täytyis oppia ajatteleen ei-iljamaiseen-tapaan (Iljan kanssahan mä en juuri koskaan tee takaaleikkauksia). Ja Vauhti juoksi vielä viimeisen esteen ohikin. Mutta oli kyllä niin kivaa! Tälläsiä sais olla enemmän niin pääsis just pennun kanssa treenaan noita tilanteita, ei sillä, kyllähän tässä on vielä ruhtinaallisesti aikaa kisaikään.
(videokin löytyis mutta meidän kone ei anna sitä jostain syystä ladata tänne)

Ja MM-karsinnat... Huh, meinasin taas saada sydänkohtauksen pelkästä jännityksestä (olin siis sekä la että su katsomassa). :D Jo lauantaina, erityisesti muutamien maksiohjaajien kohdalla, en melkein pystynyt hengittämään, kun jännitti niin paljon, saatikka sit sunnuntaina. Oli kyllä taas niin hieno reissu! Mä en tiedä mikä siinä on, mutta se hetki kun joukkueeseen valitut tulee juokseen radalle, saa mulle melkein kyyneleet silmiin. Viime vuoden MM-kisoissahan mä melkein itkin, kun mm. Carolina tuli kentälle juokseen. Ja mähän en oo edes koskaan jutellut ko. henkilön kanssa.
Kiitos kuitenkin kaikille karsintaseuralaisille! Kiitos Lea, Anu ja Maiju unohtumattomista matkoista! ;) Ja kiitos Noora majoituksesta!

Lauantaina Iljakin pääsee pitkästä aikaa kisaamaan. Kivaa! Orivedellä olisi luvassa kaksi starttia... Huomenna käydään ottaan Iljan kanssa vielä vähän keppejä, koska viime vkolopun epiksissä tuli keppivirhe, enkä edes muista koska meille olis niin viimeksi käynyt.